Nyt päästiin viimein itse keikkapostaukseen. Jos et ole vielä löytänyt itseäsi sarjan ensimmäiseen osaan (joka käsittelee siis mm. jonotusta ja VIP -tilaisuutta), pääset sinne
13. Itai Onna ~NO PAIN, NO LOVE? JAPAIN GIRLS in LOVE~
ENCORE
16. MY HEART LEAPS FOR "C"
ENCORE 2
17. BondS -Kizuna-
Mä tein koko keikan ajan fureja - no joke. (Sellaisia kappaleita lukuunottamatta, joissa ei ole fureja.) Mä osaan niitä jo ennestään ihan mukavasti, onhan niitä nyt ainakin se neljä vuotta tullut harrastettua. Uudempien kappaleiden fureja en tiennyt (paitsi osasin vähän matkaa
Bee Myself Bee Yourselfin fureja, nico nicoa katsoneena.), mut aina joko
Yuuki tai
Miku näytti, mitä pitää tehdä seuraavaksi. Kaikkein parasta oli se, et meidän ympärillä (tai ainakin siinä mun vieressä) ihmiset oikeesti teki fureja! Oli ihanan yhteisöllistä, kun kaikki teki samalla lailla ja
Wagamama Koushinkyoukun astelut oli esim. rakkaus.
♥
I danced the songs dances/did furis the concert - no joke. (Obviously I didn't do them on songs, which had no furis/dances) I've learned them past 4 years, so I know many of them quite well~ I didn't know the newest songs furis tho (Expect I knew a little part of Bee Myself Bee Yourself , since I had watched nico nico lives), but luckily ether Yuuki or Miku showed, what to do next. One of the best moments were, when people around (at least next to me) danced as well! It felt so communal when everyone did the same thing. For example, the step parts on Wagamama Koushinkyouku. ♥
Koska "näköala" kaikkiin jäseniin oli mitä mainioin, ehdin siinä tiirailla jokaista vuorotelle. Yleisimmin katse kyllä oli niissä, jotka olivat siinä ihan lähellä/edessä aka
Kanoniin ja
Terukiin. Mä en ees jaksanut laskea, monesti sydän jätti pari iskua välistä, kun kohtasin
Terukin hymyn (Etenkin kun meidän 'katseet kohtasivat'). Ketään ei tosin varmaankaan ihmetytä, että mun katse osui juuri sinne rumpujen taakse?
Kerran uskaltauduin näyttämään myös pientä sydäntä biisien välissä. Teruki huomasi sen, hymyili ja näytti sydäntä takaisin. (*/ω＼*)
Takuya oli super ihana ja tuntui, et se oli keikan aikana vähän rohkaistunut fanien suhteen. Voi olla kans se, et silloin olin jossain 5-6 rivissä, enkä sen takia pysty kunnolla vertaamaan. Nyt kuitenkin se tuli ottamaan oikein kunnolla kontaktia mm. Snow Scenen aikana Takuya otti kunnolla katsekontakia ja hymyili tosi söpösti. :3
I was able to see every member very well, I really was. That's why I just watched all the members once in a while. I still need to admit that mostly my eyes were on the members, who were close aka Kanon and Teruki. Their smiles were so cute really! I once showed a heart and Teruki noticed it, smiled and showed heart back. (*/ω＼*)
It seemed Takuya was more comfortable with fans this time, (I mean, more braver etc.) at least compared to last time. I can of course be wrong as well, since on 2012 I was somewhere around 5-6 row and I can't compare as much. But I have to say, the looks he gave to the audience were really adorable! :3
Rakkaus
Ryuusei Rockettia kohtaan ei varmaan oo monelta mut tietävältä/tuntevalta jäänyt näkemättä? Se on mulle henk. koht. tärkeä kappale jne. Voitte siis kuvitella, mitkä fiilikset oli, kun kys. kappaleen alkusoinnut kajahti Tavastialla! (Tai pikemminkin ensimmäiset sanat mut~) Vaikka koko keikan olinkin mukana täysillä, toi hetki jäi mun verkkokalvoille ja muistiin vielä kirkkaampana ja silloin sitä vasta tanssittiinkin/heiluttiin.
My love for Ryuusei Rocket is quite familiar thing for those, who know me. It's very important song for me so you can imagine my feelings, when they started to play it! It was one of the moments, which really stay on my memories very clearly.
Bee Myself Bee Yourselfin aikana, Yuuki tuli tanssimaan lavalle. Herra "eksyi" myös useaan otteeseen meidän eteen ja näytti koko ajan, mitä tehdä. Yuukin hymy oli kyllä tosi suloinen, kun se huomasi, että me otettiin mallia ja tanssittiin tunteella.
Yuuki came to dance during Bee Myself Bee Yourself and he came to our side many times. (like to the very end of the stage.) He smiled the whole time and showed, what to do. He also looked so pleased and happy when he noticed, that we actually danced and had time of our lives.
Keikan aikana tajusin, et Kanon on oikeesti tosi karismaattinen. Oon siis ennenkin kyl tajunnut tän asian, mut se silti jotenkin yllätti. Nimittäin huomasin tosi usein, et mun katse jotenkin kiinnitty Kanoniin kun kaks magneettia toisiinsa. Mut sen takia huomasinkin sen, että Kanon huomasi meillä olevan tosi hauskaa. Siispä basisti päättikin palkita meitä ja kesken biisin käveli ihan lavan reunaan, siihen meikäläisestä vähän vasemmalle ja käänsi bassoa silleen, että basson kaula
oli siinä nenän edessä. Tarviiko sanoa, että meikäläinen vähän jäätyi/hämmentyi siinä tilanteessa. Siinä sitten vähän taputeltiin sitä bassoa tyylillä "No on kyllä hieno basso..... hehe"
I actually realized during the concert, how charismatic Kanon is. I mean I've known that earlier, but I really, really realized that on that night. Kanon really noticed how fun we had and he decided to ... somehow "thank" us for it (I can't actually find the correct word but... ^^; ). During the song, he walked to the very edge of the stage and turned a bit, so the bass' neck came right in front of me. Like _right_ in front of me and I was a bit like confused and I didn't know what should I do, so we just touched the neck a little. (Like pat/stroke it. And ofc we didn't touch the strings, only the backside since Kanon was still playing.)
An Cafen spiikit oli oikeesti niin ihania! Ensin Miku käpelöi vyötään, josta hän sitten vetäisi lapun ja alkoi lukea lauseita..... valitettavasti Miku oli ottanut väärän lapun. Kukaan ei ymmärtänyt mitään ja kaikki vaan tuijottivat hämmästyneinä. Voi toista, Miku oli ihan nolona! :'D
♥
Teruki taas puolestaan alkoi puhua muumeista. Hän nimesi jokaisen jäsenen muumiksi mm. Terumin, Muumikun jne.
Mä en kuollakseni muista, mitä muut puhuivat. Vahva veikkaus on, että kyselivät fiilistä ja sanoivat jotain pientä suomeksi mm. kiitos jne.
An Cafe's speeches were so nice! Miku had written some sentences to paper... unfortunately for him he first took wrong paper. Everyone were a bit confused 'cause we couldn't understand a thing. Poo Miku, he was so embarrassed! :'D ♥
Teruki started to talk about moomins. He even had "moomin names" for every member, like Teruki was Terumin, Miku was Muumikun etc.
Sadly I can't now remember what others talked but I believe they asked if we were having fun and said some things in Finnish, like thanks etc.
Vähän ennen An Cafen siirtymistä takahuoneeseen (aka ennen encorea) olin huomannut, että kaulalla ollut BondS pyyhe oli päässyt tippumaan. Siispä etenkin Cherry saku yuukin!! aikana mut valtas pieni paniikki, missä pyyhe on. Heti biisin loputtua ja Antikun lähdettyä lavalta, mä käännyinkin kysymään apua takanani olevilta. Oli tosi pimeää - lattiaa ei näkynyt. Olin tosi iloinen siitä, että ihmiset yritti auttaa mut takaa sitä ei ainakaan löytynyt. Onneksi se sit löytyikin mun ja vieressä olevan tytön välistä. Olin niin tuhannesti helpottunut ja kiitollinen.
A little before the break (before encore) came, I noticed my BondS towel wasn't around my neck anymore and I started to feel a bit panicky. When Cherry saku yuuki!! ended and An Cafe had left from the stage, I turned around and asked help. It was very dark - we couldn't see the floor. Tho we first couldn't find the towel, I was happy that people were willing to help me. Luckily we found it a moment later, it was between me and the girl next to me. You can imagine how relieved and thankful I was.
Hetki meidän piti odottaa, kunnes An Cafe saapui uudestaan lavalle. Muistattehan, kun viime postauksessa (VIP postaus) kerroin mun, Jonnan ja Iitun paitaprojektista, jossa tein paidan Terukille? An Cafen astellessa lavalle, Miku oli laittanut normaalin keikkapaidan sijasta päälleen Jonnan tekemän "I'm sexy and I know it" -paidan. Huomattua vaihdettiin siinä innostuneet katseet! Ennen soittamisen aloittamista, Miku luki paidan tekstin.
We had to wait for a while until An Cafe came to stage again. Do you remember, when I told you about the shirt project (made by Jonna, Iitu and me) on the meet&greet post? When An Cafe came to the stage, Miku was wearing the "I'm sexy and I know it" shirt, which Jonna had made for him. Before they started playing, Miku read the text of the shirt.
Biisin jälkeen An Cafe kiitteli kovasti yleisöä ja keikka oli (suunnitellusti) lopussa. MUTTA siinä vaiheessa tulikin meidän
projektin vuoro. YOU alkoi kuulua salissa ja jäsenet olivat hämmentyneitä. Miku, joka oli sillä hetkellä selin yleisöön, kääntyi katsomaan yleisöä. Pian hämmennys muuttui hymyksi, kun hän tunnisti kappaleen, jota laulettiin. Kaikki jäsenet hymyilivät ja kuuntelivat, Miku alkoi laulaa hetkittäin meidän kanssa, auttoi vaikeilla ja takkuilevilla hetkillä. Onneksi kertosäkeistö meni tosi hyvin ja laulu kuului ainakin sinne, missä itse seisoin, raikuvana. Oli ihana katsoa, kuinka välillä saa itse omat idolinsa hymyilemään samalla tavalla, miten he saavat minut hymyilemään omalla musiikillaan ja persoonallaan. Mun sydän suli myös pienesti sille, kun Teruki oli niin liikuttunut, että alkoi itkemään. \(^-^*)
After the encore, My ♥ leaps for "C, the members started to thank the audience since the concert was ending. BUT then came the time for our project. We started to sing YOU and An Cafe was very surprised. Miku, who was facing the drums at that moment, turned around and he looked so surprised but right after he started to smile (when he realized which song we're singing.) Everyone were smiling while listening and Miku helped us by singing with us once in a while. It was awesome feeling to see, that you've made your idol smile the same way, they make you smile by their music and personality. My heart also melt a little when I saw, that Teruki was so moved that he started to cry a little. \(^-^*)
Kiitos yhteistyömme, saimme annettua An Cafelle mukavan lahjan. Me myös saimme extrakappaleen, nimittäin settilistaan lisättiin BondS ~Kizuna~. Miku vaan hymyili (pikemminkin virnisti) yleisölle ja sanoi "I feel like playing
BondS now. You want to hear it?" , johon yleisö tietysti antoi myöntävän vastauksen.
Biisin aikana Miku keräili muutamia lyriikkalappuja ihmisiltä ja se jos mikä sai mut tosi onneliseksi.
Miku päätti käydä moikkaamassa meidän laitaa oikein kunnolla. Hän nimittäin astui toisella jalallaan aidan päälle,ihan siinä mun edessä. Silloin päälle tuli aika monta cafekkoa, kukapa ei haluaisi koskea Mikun jalkaa? :D Tää sit aiheutti sen, et käsitulva siirsi mun käteni suoraan Mikun säärelle (aika lähelle polvea). Siinä sit katse meni suoraan Mikua kohti tyylillä "omg sorry, en mä tarkoituksella näin 'lähentele' tms." ja Miku katso takaisin sillee "we're cool, don't worry" tyylillä. Aka siinä sitten jatkoin furien tekoa, käsi leväten mikun säärellä (Niin kauan kuin sitä kesti. Se tuntui ikuisuudelta, mut kesti oikeesti ehkä..... en osaa kyl sanoa. :'D)
Thanks to your cooperation, we were able to give nice present to An Cafe. We also got an extra song, when they add BondS ~Kizuna~ to their setlist. Miku was smiling (more like grinning) to audience and said: "I feel like playing BondS now. You wanna hear it?", and audience cheered. During the song, Miku collected few lyric papers, which made me very happy.
During the song, Miku came to "greet" us. He came to our side and then put his other leg on the fence. (like, he stepped to it) Then many cafekko's reached to touch his leg and their hands pushed my arm onto Miku's leg. I first watched him with a look like "Sorry, this wasn't actually my intention but..." and he had that "don't worry, we're cool~" look on his face.
Video on Jennan kuvaama!! Mä halusin liittää tän tähän kohtaan, koska
jos katsotte tarkasti, näätte mut eturivissä. Tai no, enemmänkin mun käden.
( Vasemmassa reunassa, musta sormikas/käsine kädessä. )
The video is taken by Jenna!! I wanted to add this here, 'cause if you
watch this closely, you'll see me on the front row. Well actually you
can see my hand. (The hand on the left side, with black glovelettes )
Kun keikka oli oikeasti lopussa, An Cafe heitti yleisöön tosi paljon erilisia tavaroita. Sinne meni Mikun juomapulloja, plektroja ja muutama BondS pyyhe. Kaikki heilutteli yleisölle ja Takuya & Yuuki tuli antamaan vielä läppyjä (Se oli enemmänkin sellainen "otetaan kädestä kiinni" kuin pelkkä high five) faneille. Allekirjoittanut sai muutamat parikin 'läppyä' kummaltakin. Ehkä "kova työ" todella huomattiin. :'3 (... aina saa haaveilla! )
When the concert was really ending, An Cafe throw lots of stuff to the audience - few bottles, plectrums and also few BondS towels. Everyone were waving to the audience and Takuya & Yuuki also came to give some high fives to the fans. ( They were more like handshaking tho, since they actually grabbed our hands. Or at least my hand. )
I was the first one to get cut. (My place was right next to the girl, on Kanon's side)
Picture taken from An Cafe's official face book
An Cafe meni siinä riviin ja valmistautu antamaan viimeisiä kiitoksiaan. Salista kuului eri jäsenien nimiä. Kun tuli vähän hiljaisempaa niin eiköhän siellä sitten löydy meikäläinen, joka huutaa ei-niin-hiljaisella äänellä "Yuuki". Kukaan ei sanonut mitään, mut kys. jäsen kyllä kääntyi nopeasti katsomaan mun suuntaani.
Tän jälkeen An Cafe sit sanoivat meille viimeiset kiitokset ja viestit. Me tehtiin yhdessä vielä "
Tiramisu, Tiramisu" huudot.
After that the band went to row and were preparing to say the last greetings to us. You could hear members names, as fans shouted/cheered for them. An Cafe gave us the last messages and after that we did "Tiramisu, Tiramisu" shouting.
Mä olin yksi onnekkaista ja sain kun sainkin keikalta
Kanonin plektran. ^^
Btw, I was one of the lucky ones & I got Kanon's plectrum. ^^
Keikan jälkeen olo oli aika hutera ja mä en päässytkään parikymmentä askelta pidemmälle. Jalat ei vaan yksinkertaisesti kantaneet ja mun oli pakko päästä lattialle hetkeksi aikaa.
Anskuti jäi oottamaan mua ja auttoi mua pääsemään narikkaan. Kiitos!
♥
After the concert, I was feeling bit dizzy and I had to sit down for a while. Anskuti stayed with me and helped me to get to the cloakroom. Thank you! ♥
Narikasta sainkin mun kamat aika nopeesti ja odottelin hetken Essiä, jonka luokse olin menossa keikan jälkeen. Me oltiin sisällä vielä vähän aikaa, sain juteltua kavereiden kanssa jne. Käytiin myös hakemassa 2014 pienet flyerit, joita sai ilmaiseksi. Kun päästiin ulos, näin heti
Mimon ja
Jonnan. Me lyöttäydyttiin siinä porukkaan ja puhuttiin yms. Oli tosi ihana fiilis, mut jo siinä vaiheessa keikkamasennus alkoi iskeä naamalle, vaikka se olikin pientä "nyt se on ohi...." fiilistä.
I got my things quite quickly from cloakroom and after that, I waited Essi a while, since I was going to go to her place after the concert. We spend some time inside, talked with friends and I also went to get a small tour flyers. When we got out, I saw Mimo and Jonna. We sat with them, talked etc. tho we had a bit "sadly it's over now" feelings.
Ihmiset ympäriltä lähti ja meitä oli meidän about viiden hengen porukka. (Paikalle kyllä tuli vielä muutama, ehkä about kolme ihmistä.) Juteltiin siinä enemmän ja tutustuin Mimon kaveriin
Veeraan. Me puhuttiin oikeestan vähän kaikesta mm. An Cafesta, omista kokemuksista (monenlaisiin asioihin liittyen) ja myös mm. Sujusta! Sit yhtäkkiä kuultiin ääniä sisältä ja etuovien vieressä olevan backstagen ovesta tuli staffeja viemään tavaroita pois. Siinä vaiheessa sitä oikeesti tajusi, me tullaan näkemään An Cafe vielä kerran.
People around us were taking their leave, but our group still stayed in front of Tavastia. (Some people, around three(?) came back a bit later tho). We talked more and I got to know Mimo's friend Veera. Our group had actually many topics, for example we talked about An Cafe, our own experiences for different things and Super Junior! Soon we heard some voices coming from inside, the backstage's door (which is next to Tavastia's front door) opened and some staff came from there. They were carrying some concert stuff to the big taxi, in front of us. Then I actually realize, that I'm probably going to see An Cafe one last time, before they leave Finland.
Mulla oli jäänyt lyriikkalappuja kaksi kappaletta, joista toisen pidin itselläni muistona, toisen päätin antaa An Cafen matkaan. (Mulle tuli vaan sellainen fiilis,et haluisin antaa muistoksi yhden... keikalla kerättyjen lisäksi.) Sit aika nopeesti tilanteen tajuamisen jälkeen nähtiinkin tuttuja naamoja. Mä astuin yhden askeleen eteenpäin ja ojensin lapun ensimmäisenä tulevalle, joka oli Kanon. Olin sen verran sivussa kuitenkin, etten blokannut tietä, eikä Kanonin tarvinnut pysähtyä matkalla autoon. Tykkäsin siitä, että kaikki kunnioittivat jäseniä sen verran, ettei yritetty pysäyttää heitä. (= kaikki pääsivät rauhassa autoo, ei pyydetty nimmareita tai kuvia tms.)
I still had two lyric papers and I decided to give one to An Cafe, the other one I wanted to keep myself as a memory. (I just felt like, I'd want to give one to An Cafe.) Soon we saw familiar faces. I took one step and gave the paper for the first one, who came out of the building. (it happened to be Kanon). I had watched my place like I didn't block their way to car ( like they were able to take the paper but they didn't need to stop.) I was super happy, that people respected the members and let them go to the car without stopping them. (Like they didn't went to ask pictures etc.)
An Cafen auto oli sellainen isompi taksi, ei red bus, mikä aikaisemmin kiertueella. Kaikki jäsenet eivät tulleet autoon samaa matkaa, sillä Teruki oli jäänyt vielä Tavastialle. Muut neljä jäsentä sen sijaan astelivat autoon. Miku istui aivan keskioven lähellä ja näki meidät auki olevasta ovesta. Ilme oli aikalailla "
eksynyt koiranpentu" ilme. Katse kävi meidän pienessä joukossa ja Miku näytti siltä, kun olisi halunnut tulla hetkeksi pois autosta ja jutella kunnolla meille.
An Cafe's car was a bigger taxi, not their tour bus. Four member (Kanon, Takuya, Miku & Yuuki) came to car but Teruki was no where to found at first. The four members went to their seats. Miku was sitting near the door and he kept watching us and kinda looked like he wanted to come and talk with us but wasn't sure if he could. (the look was similar to 'lost puppy')
Muut olivat ehtineet istua taksissa jo jonkin aikaa, kun Teruki viimein käveli pois Tavastialta. Hänellä oli kädessään pizzapala ja kun hän huomasi ulkona olevat cafekot, hymy kasvoilla kirkastui. (Edelleen puhun siis Terukista. :D) Hän nyökkäili tervehdykseksi, kiitti showsta/illasta ja nosti pizzapalaa ja kertoi sen olevan maukasta.
The other had already sat some time in taxi, until Teruki walked out of Tavastia. He was eating a piece of pizza. When he spotted us, he started to smile very brightly. He nodded his head as greeting, thanked for the show/night and also told us, that the pizza was very yummy.
Tavaroiden roudaamisessa taksiin kesti vielä hetki. Sen aikana meillä oli mahdollisuus puhua, enemminkin huudella, An Cafen kanssa. Ainoa keskustelu, jonka muistan hyvin meni suurinpiirtein näin:
Minä: Thanks for the concert ! I'll miss you~
Miku: *Kääntää katseensa muhun, nyökkää ja hymyilee pienesti* We'll be sure to come back!
Kun kaikki tavarat olivat mukana ja lähtö oli käsillä, jäsenet vilkuttivat meille ja huusivat autosta "Bye bye" (erotin etenkin Terukin ja Mikun äänen). Me vilkutettiin ja 'hyvästeltiin' bändi siinä ja kun auto katosi näkyvistä, tajusin että nyt se päivä on oikeesti ohi (fyysisesti siis) ja pari kyyneltä pääsi silmistä. Huomattiin, että mulla ja Essillä tuli kiire bussille. Me halattiin ja sanottiin nopeesti heipat Mimolle ja Veeralle (Jonna oli ehtinyt lähteä jo aikaisemmin), jonka jälkeen suunnattiin juosten bussipysäkille. Ihmeen kaupalla me ehdittiin kuin ehdittiinkin bussille !
It still took a while, before the staff's got everything into the taxi. During that time we were actually able to have little chat (more like we shout to the car and An Cafe shouted the answer. It was pretty noisy out there.) with An Cafe. The only "conversation" I remember clearly went somewhat like this:
Me: Thanks for the concert! I'll miss you~
Miku: *Turns his face to look at me, nods and smiles a little* We'll be sure to come back!
When all the stuff were on the car, it was time to An Cafe to leave from Tavastia. Members waved us and shouted "Bye Bye" (I could hear Teruki's and Miku's voice very well.) We waved back until the car was out of our sight. Then I really realized that now the day was really ending. Essi and I noticed that we had to hurry if we still wanted to catch our bus. We hugged and said good byes to Mimo and Veera (Jonna had left already), after that we ran to the bus station. Fortunately we catch our bus!
Vaikka keikasta oli tosi hyvät fiilikset, ihania An Cafe poikia oli jo ikävä.
♥ Päätinkin käydä twitterissä ja sanotaanko, että seuraavat tweetit eivät ainakaan ikävää helpottanut.
Tho the concert gave us awesome feels, I started to miss An Cafe already. ♥ So I decided to go and check my twitter and lets just say, the following tweets didn't make the longing disappear.
Pakko myöntää, että ikävästä huolimatta tää Terukin tweetti sai kyllä myös hymy huulille. Ilta oli kyllä todella NYAPPY TIME!
♥
Tho I have to admit that Teruki's tweet also made me smile since the night was totally NYAPPY TIME! ♥
Kun päästiin pois bussista, Essin isä olikin meitä vastassa ja päästiin autokyydistä. Olin niin rättiväsynyt et
mentiin aika nopeesti nukkumaan, kun päästiin perille. Ennen sitä syötiin kyllä vähän iltapalaa ja juteltiin. Pääsin nukkumaan An Cafe seinän viereen, joten hyvät yöunet oli taattu!
When we got off the bus, Essi's dad was there and we got car ride to their place. I was super tired and so we went to quite quickly to sleep. We first ate some and talked. I was able to sleep next to An Cafe wall, so I was able to sleep well!
Aamulla olikin sitten lisää ihania tweettejä tullut!
Next morning I saw, that there were more nice tweets on twitter!
Aamu kului ensin aamupalaa syöden ja sit vaihdettiin kuteet päivää varten ja otettiin muutamia kuvia. Mä
selailin An Cafen 10-vuotis kirjaa, joka Essillä oli. Vietiin Kiraa (Essin koira) lenkille ja katottiin An Cafen 2012 DVD'tä hetken aikaa + Pasilaa. Aika meni tosi nopeesti kun on hauskaa. Pian mun pitikin lähteä kohti juna-asemaa ja sieltä kohti Tamperetta.
The morning went by eating breakfast and taking some pictures (after we had changed the clothes). I watched/read An Cafe's 10th anniversary book, which Essi had. We took Essi's dog, Kira, out for walk and watched An Cafe's 2012 live DVD and Pasila (Finnish show) a little while.
(ノ^∇^) The pictures were so nice. I really want the book as well~
Oli tosi kiva, kun oli pystyi puhua keikasta ja vipistä jonkun kanssa, heti seuraavana aamuna.
Oli tosi mukavaa, kiitos!
♥
It was awesome that I was able to talk about the gig and meet&greet with someone, right on the following morning. It was nice, thanks! ♥
Junamatka Tampereelle menikin sitten ihan mukavasti. Juna oli ihmeen täynnä ja istuinkin nelinpaikalla, joka oli jo mun penkkiä lukuunottamatta täynnä - ihmeellistä. Matkan aikana olin mm. Twitterissä ja tää Mikun tweetti ei jäänyt bongaamatta.
The train ride went smoothly. I was surprised so many people came with the same train. During the ride I was on Twitter and I couldn't miss miku's tweet.
Pieni hymy nousi huulille ja mielessä pyöri "Älä huoli, en unohda ja odotan niin pitkään, kun tarve vaatii jne." Nyt kun miettii, An Cafen unohtaminen tuntuu ainakin tällä hetkellä miltei mahdottomalta asialta!
It really put a small smile on my face, while I thought about things like "Don't worry, we're not, or at least I'm not going to forget about you and I'll wait for you as long as I need to." Now that I think about it, it's feels almost impossible to actually An Cafe!
Asemalla bongasin Farnan ja menin siitä juttelemaan hetkeksi. Mun piti kuitenkin aika nopeeta lähtee kohti Ratinaa, koska parapara. Mun kädet oli ollut koko päivän vähän kipeä, jonka vuoksi myös paraparatunti oli tosi jännää. Kipeyden syykin selvisi tunnilla kun Iina tutki kädet nopeesti ja totesi, et olin onnistunut saamaan itselleni rasitusvammat. Tuli siis
vähän huidottua ja tanssittua! Se meni onneks parissa päivässä ohi. :D
At the railway station, I spot my friend Farna and talked with her a moment. I had to leave kinda quickly tho, since I had parapara practise. My arms hurt a little, which why parapara felt bit weird. The reason for the hurting. I had some sort of "RSI" so I had danced etc. a little! It went of in a few day, luckily. :D
Kaiken kaikkiaan tää
11.3.2014 oli loistava päivä ja tulee pysymään mun muistoissa! Kiitos ihan jokaiselle, jotka oli mun kanssa tekemässä päivää. En muistanut kysyä nimiä jne. joten en voi millään laittaa kaikkia tänne, mut kiitos kaikki!
♥
All in all, 11th of March 2014 was an amazing day and I'll remember it long! Thank you for everyone, who was there and was part of the day. I really mean it, thank you all! ♥
---
Sopivasti tässä pari päivää sitten tuli myös JaME Suomeen
keikkaraportti konsertista ja myös
raportti VIP -tilaisuudesta. Myös
JaME Suomen videoprojekti (fanit kirjoittivat liitutauluun terveisensä jonossa, otettiin kuva ja nämä kuvat päätyivät videoon) on tullut ja päivittelen sen ja VIP tilaisuudesta kertovan tekstin myös edelliseen postaukseen.
JaME Suomi (JaME Finland) has written a gig and meet&greet posts/reports. I'll link them below, so if you want to read (or just watch pictures), you can check them out. (They are written in Finnish) They also organized a video project, while we were lining. (Fans wrote messages to blackboard, pictures were taken and putted into the video.) I'll put the video under. (I also add the video + VIP report to the earlier post since it was the post, which included these themes)
Mä oon tehnyt aikaisempina vuosina jos jonkinmoisia kuvasettejä mm. tumblriin päivää juhlistaakseni. Myös pari vuotta sitten oon vääntänyt kakunkin. Tumblr postauksen tein myös tänä vuonna ja ajattelin lisätä myös kys. postauksen tänne. (koska bloggeriin voi lisätä tekstikenttään videoita ♥) Tai no, ei tää nyt ihan identtinen kopio ole - sama idea ja main pointit mut sisältö saattaa vähän vaihdella.
