Alkutilanne keikkaanhan oli se, että SuG:n keikka oli 8. päivä. B1A4 puolestaan oli tästä heti seuraavana päivänä eli kun raahauduin hotellille nukkumaan, heräsin seuraavana aamuna valmistautumaan uuteen keikkaan, jonne menin VVIP lipun voimin. Herättiin joskus vähän ennen aamukuutta, laitettiin vaatetta päälle ja lähdettiin kohti keikkapaikkaa... joka oli siis perjaatteessa Hotellin pihalla. (etuovi oli tienpuolella et hotelli piti kiertää mut sit päästiinkin jo kampin eteen) Keikkapaikan lähdeisyydessä olevasta yöpymispaikasta on se hyöty et heti alkuun ei tarvi olla kaikki mukana.
Mentiin siinä sit jonon jatkoksi ja odotettiin et kello löisi seitsemän. Ennen tätä käytiin vielä varmistamassa oikea jono jonotiimiltä ja saatiin tässä vaiheessa jo bannerit, fanchant lappu ja valotikut mukaan. Aika meni suhteellisen sukkelaan, sillä meidän taakse tuli pari tyttöä, joiden kanssa alettiin sitten rupatella. Puhuin mm. B1A4:sta ja siitä kuinka innoissani olin keikasta. Puhuttiin myös muista ryhmistä mm. BTS:stä.
Kun kello löi seitsemän, jononumeroita alettiin jakaa. Heti kun seuraava check up aika ilmoitettiin ja sai lähteä, kipitettiin Tuizin kanssa takaisin hotellille. Käytiin ensin heittämässä ylimääräisiä tavaroita huoneeseen, jonka jälkeen mentiin syömään hotelliaamiaista. Oli kovin ihanaa. ♥
Jonotus meni tosi paljolti siinä, et käytiin check upeissa ja väliaika oltiin aika pitkälti hotellihuoneessa. :DD siellä vaan hengattiin ja oltiin piilossa kurjaa säätä. Kuunneltiin kans kaikkee tunnelmaa nostattavia kappaleita - mm. B1A4 oli kovassa kulutuksessa jo ennen keikkaa. Muistelen lämmöllä sitä kun kuunneltiin My Love kappaletta ja lauleskelin mukana, sit tokaisin et tää on kovin kiva kappale mut enpä usko et se löytää tiensä settilistaan tänään.
Lähempänä keikkaa me sit otettiin kaikki keikalle tarvittavat jutut mukaan ja valmistauduttiin muutenkin h-hetkeen. Meikit naamaan, lippa vinoon ja menoksi! Sää ei ollut yhtään meidän puolella, koska kokoajan oli sellaista tihkusadetta ja viimaa. Ei kannattanut ottaa mitään papereita valmiiksi, kun alta aikayksikön oli paperipuurona. (rip fanchant lappu </3)
No mut ei jonottaminenkaan ikuisuuksia kestä. Ovet aukes ja ihmisiä alettiin ottaa pienissä ryhmissä sisälle. Siellä oli sit vähän perusteellisempi turvatarkastus ja sen jälkeen päästiin saliin. Meil oli semihyvät paikat kakkos-kolmos rivissä Tuizin kanssa. Tosin kun porukkaa alkoi tulla sisälle, alkoi olla vähän kiilailun meininkiä ja keikan aikana löysinkin itseni riviä taaempana, takaviistossa Tuizista.
<< Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä sanoa, että keikalla oli kuvauskielto. Tän takia mulla ei ole kuvia keikasta/handshakesta yms. Mut jos haluatte livekuvia, niitä löytyy Kinetic Viben FB:stä. Sinne löydätte helposti täältä. Mä myös käytin tässä postauksessa muutamaa kuvaa tosta kansiosta. >>
Keikka lähti liikkeelle ja aluks en ees tajunnu sitä. Tuijotin vaa jäseniä, sen verta mitä "uudelta" paikaltani näin, ja yritin tajuta et tää tapahtuu oikeesti juuri nyt. Pääsin "henkisesti" sit mukaan vasta siinä vaiheessa kun Solo Day:n kertosäkeistö alkoi soimaan ja lauloin sitä sit iloisena mukana. Takaraivossa oli pieni katkeruus siitä, etten ollut kyennyt pitämään puoliani ja menetin hyvän paikkani. Mut siis B1A4:n nähdessä se ajatus kyl kaikkos, ellen joutunu sit kurkotteleen kaulaa et näkisin jotain, koska olin ympärilläoleviani päätä lyhyempi.Tuizi sanoikin, että oli helppo huomata, kun joku jäsenistä katsoi mua.
Keikalla ennen What's Happening?:iä, B1A4 päätti opettaa tanssia yleisölle. Ne kuitenkin opetti sen silleen peilikuvana itselleen, joten mulla oli hetken aikaa vaikeuksia sopeutua siihen, koska oon opetellu sitä sillee oikein päin. Sit kun se biisi alkoi, tunsin kun silmät alkoi pikkuisen vettyä. Tää oli kuitenkin niitä kappaleita, joita odotin tyyliin eniten.
B1A4 osas kyllä fanservicen! Niitä katseita, hymyjä ja sydämiä sateli kovin paljon yleisöön! Yeppo:n / Pretty:n (?) aikana pari onnekasta sai kans jäseniltä ruusun. Sit kappaleen jälkeen tuli pahoitteluja siitä, ettei kaikille riittänyt kukkaa mut he olivat sit valmistelleet jotain sen tilalle. Tän jälkeen jokainen teki sellasen oikein liioitellun suuren lentosuukon ja ainakin Baroa alkoi nolottaa, koska heti tän jälkeen hän peitti naamansa.
Vähän tän jälkeen kun B1A4 meni pitämään pientä breikkiä Tuizi otti mua olkapäästä kiinni ja johdatti/vetäisi mut omalle paikalleen, samalla siirtyen pois tieltä. Sit hän siirtyi siihen mun taakse silleen et vaihdettiin pakkoja ja näin taas tosi hyvin. Kiitin siinä sit hämilläni, johon Tuizi vastas ettei mitään, koska tää on mulle kuitenkin isompi juttu ja lisäks mun takaa näki tosi hyvin kans. (koska oon meistä lyhyempi n. pään mitalla. )
Keikan aikana B1A4 vaihteli asuja, mm. You are my girl esitettiin eläinkigurumeissa. Tässä
vaiheessa olin päässyt mun tokanrivin paikalle. Sit Sweet Girliä ennen tuli kans sellainen video, jossa Gongchan puhui yleisölle ja niistä sanoista pystyi jo päättelemään tulevan kappaleen. ( Siinä videon aikana kigurumi vaihtui sweet girlin esiintymisasuun. olis kyl ollut kovin kaunista katsoa sekin kigurumeissa tho. :'D )
Siis toi koko setti oli niin fiiliksiä täynnä ja oli kovin hauskaa ja lämmintä ja aah. Voisin vaan kirjoittaa jokaisesta kappaleesta sellasen kilometripostauksen. Oli kovin monta tuttua säveltä, joita lauloin mukana ja tanssin kanssa. Baron räppikohta Beautiful Targetissa oli ehkä kovimpia hetkiä ikinä ( Oh yes sir! gotta shoot )!
Kaikki viisi olivat kovin suloisia ja kyllä löytyi heidän sanavarastostaan kans suomalaisia sanoja. Baro kans innoissaan lupaili ja kyseli, et nähdäänhän me sit seuraavana vuonna täällä - johon vastattiin reippaasti et jee tottakai! Gongchan kyseli et halutaanko joululahja ja otti paidanreunastaan kiinni. Kun sit keikkailijat tästä innostui, niin maknae virnisti ja päästi irti helmasta sanoen, et seuraavana vuonna sitten. :'DD
B1A4 encore oli ehkä kuumin, missä oon ollut hetkeen. Fiilis oli ihan katossa ja kaikki ympärillä hyppi samaan aikaan. Jäsenet tuli kans kättelemään faneja siihen eteen, joka synnytti tosi kovan paineen. Se oli sellaista pomppoilua kun takaa työnnetään ja edessä pidetään huoli ettei liiskauduta aitaan (ja niin kuuluukin!) Siis se paine ja aaltoliike oli sellaista luokkaa et mun lakki lens silmille ja tasapaino meinas pettää. Tiesin et mahdollisuudet saada läppy tässä tilanteessa oli lähempänä nollaa, enkä halunnut olla mukana muiden liiskaamisessa, joten astuin suosiolla sivuun.
Lopulta päädyin siis 5. rivin hujakoille pitämään hauskaa. Siinä oli oikein mukavasti tilaa temmeltää ja näin kans tosi hyvin. Paikka oli kans sen verran lähellä lavaa että sain osani jokaisesta lavaltapäin lähetetystä vesisuihkusta. Parhaiten näistä jäi mieleen Sandeul, jonka heittämät vedet tuli suoraan naamalle niin et pari pisaraa tuli suoraan vasempaan silmään. Siinä sit hetken aikaa siristelin ja mietin et millä todennäköisyydellä.
Encoren loppupuolella CNU oli heittämässä paitaansa yleisöön, mut heitto olikin aavistuksen verran liian korkea ja paita jäi kattoon roikkumaan. Voisi sanoa, et toi oli ehkä yksi koomisimmista tilanteista, johon oon törmännyt. CNU, mä ja muutama muu keikkailija ympärillä vaan tuijotettiin sitä ylös jäänyttä paitaa ja naureskeltiin.
( Picture is from Kinetic Vibe FB page. )
Sit oli aika viimeisten sanojen, kunnes jäsenet menivät takahuoneeseen. VIP ja VVIP ihmisiä pyydettiin jäämään saliin ja kerääntymään sivulle kun taas muut lähtivät kohti narikkaa. Pian tän jälkeen Kinetic Viben työntekijöitä tuli johdattamaan jonoa sit paikkaan, jossa High5 tapahtuisi. Kun kaikki olivat siistissä jonossa, meille annettiin vielä viime hetken ohjeet ja kohta näin taas kaikki rakkaat jäsenet rivissä meidän edessä. Siinä oli nopeat tervehdykset, kunnes sit oli aika niiden odotettujen läppyjen. Mentiin jonomuodostelmassa ja heitettiin vitoset kaikkien kanssa. Mulla oli mielessä kaikkea mitä haluisin sanoa, mut olin niin shokissa etten osannut sanoa mitään. Mut sen olin päättänyt, et tällä kertaa sit sanoisin Barolle, että hän on mun suosikkini... niin tärkeäksi tuo henkilö oli vuosien aikana muodostunut.
... Voisin sanoa, ettei tää sit mennyt ihan niin kuin mun kuvitelmissa. Kun olin Baron edessä niin unohdin alkuun ihan tyystin et mun piti sanoa jotain muutakin kiitoksen lisäks. Just kun olin saanut heitettyä läpyt, muistin ja sit sanoin jotain "you're my favorite" tyylistä. Mut siis mun ääni jotenkin petti siinä ja Baro katsoa mua hymyillen ja nyökkäili. Olin niin nolona, etten edes tiedä/muista sanoiko hän jotain vastaukseksi ja tuliko mun pointti kuinka selväks. :D CNU oli sit siinä sen jälkeen enkä voi väittää etteikö mun hymy olis äskeisen episoden jälkeen ollut vähän nolostunut. Sen takii sit tyyliin vie kiittäessäni ja läpyt antaessa kiitin vielä sillee vähän kumartaen tms. En osaa selittää.
Kun tää oli ohi, mut ja Tuizi johdatettiin jonoon uudelleen kuvaa varten. Sit siinä vähän puhuttiin just äskeisestä tilanteesta ja olin edelleen tosi nolona. Kun odotettiin et High 5 saadaan loppuun, taustalla kuvaaja laitteli ja testaili jo kameraansa. Kuvaaja huomas meidät ja tehtiin joku söpönen paripose, josta sit kuvaaja otti naurahtaen kuvan. Sit meitä alettiinkin jakaa ryhmiin kuvausta varten. Mä sain numeron yksi ja taidettiin olla kolmas kuvattava ryhmä. Sit kohta toinen Kineticin staff tuli kysymään et muistanhan numeroni. Nyökkäilin ja käännyin katsomaan kun ensimmäinen ryhmä meni kuvaan et näkisin miten kuvaan 'asettaudutaan'. Siinä tilanteessa tunsin, kuinka mun kasvoilla ollut puna alkoi siirtyä pois vaaleamman värin tieltä. Shokkitila alkoi kasvaa pienesti, kun tajusin, että mun paikkani olisi BARON vieressä.
Siis tiedättekö, toi oli taas niitä tilanteita joita miettii et jos näin tapahtuu niin olisin ainakin tosi coolisti, mut sit kun se tapahtuu niin... jäätyy aika pahasti. Tai ainakin mulle käy niin, koska oon ujo ja awkward ihmisotus. :D
Kinetic Viben työntekijä oli siinä jononpään tuntumassa näyttämässä, millon pitäisi mennä eteenpäin. Hän sit kysyi, että oonko okei ja vastasin et joo, kunhan vaan vähän alkoi jännittää kun olisin suosikkijäseneni vieressä. Sit meidän edessä oleva ryhmä pääs ottamaan kuvaa ja mentiin eteenpäin. Työntekijä sit hymyili mulle rauhoittavasti ja antoi siinä sit henkistä tukea - sanoi et kaikki menee ky varmasti hyvin jne. Sit kun kuvattava ryhmä oli valmis ja oli meidän vuoro mennä B1A4:n luokse, mulle vielä sanottiin hwaiting. Niin jännältä ja oudolta kun se ehkä kuulostaakin, niin kyl se kieltämättä auttoi jännitystä vähän.
Jännitin kuitenkin niin paljon, etten edes tohtinut katsoa jäseniä vaan kipitin Baron viereen. Mulle jälkeen päin kerrottiin et Baro oli seurannut mua katseellaan sellainen pieni hymy huulilla. Sit Tuizi tuli siihen mun eteen. Baro kysäisi Tuizilta siinä sit jotain, josta Tuizi ei saanut selvää. Tuizi kääntyi katsomaan Baroa ja pyys toistamaan. Baro toisti ja kun Tuizi ei edelleen saanut selvää, nii Baro pyys multa apua... mut voitte varmaan arvata olinko mäkään sisäistänyt tai ylipäätään kuullut, mitä hän kysyi. Sit Baro toisti vielä kertaalleen kysymyksensä vähän nolostuneen oloisena ja sit saatiin selville, et hän oli kysynyt Tuizilta eikä tällä ole kylmä. (Koska Tuizilla oli keikalla päällä vain toppi) Tuizi vastasi ettei ollut ja sit pitikin ottaa jo "asento" kuvaa varten.
Naurattaa kun toi kuva on just tollainen: "miksi oon tässä? miks baro on tossa? auttakaa!" Sit sen jälkeen kiitin vielä kertaalleen ja Baro kiitti takaisin ja lähdin siitä sit pois. Olo oli vähän sellainen mystinen. En oikein sisäistänyt et missä mennään. Tuizi laukas siinä jotain inside vitsin tapaista juuri tapahtuneesta, jolloin yhtäkkiä oli sellainen fiilis et kohta romahtaa. Oltiin matkalla kohti narikkaa ja mun silmät vaa valui vettä. Sain vähän rauhoituttua ja päästiin siitä sit narikkaan. Haettiin meidän tavarat ja mentiin sivulle seisomaan hetkeksi.
Olin aikaisemmin voittanut #SuperSunJae:n kilpailussa nimmaroidun Sweet Girl albumin ja huomasinkin pöydän, josta nimeäni vastaan saisin käydä hakemassa oman kappaleeni. Sain albumin käteeni ja menin takaisin Tuizin luokse. Sit siinä vaiheessa kaikki vaan tuli rominalla - tajusin et olin just nähnyt B1A4 ja toi päivä mitä odotin, oli ihan loppumetreillä. Siinä vaiheessa se romahdus tuli kahta kauheampana ja olin hetken aika heikossa hapessa. ( mut joku ihana ihminen tuli tarjoamaan nenäliinaa ja sain voimahaleja ja tukea kavereilta. Kiitos! ♥ )
Kun laitettiin takit päälle, huomasin et siinä ihan vieressä oli yksi Kinetic Viben staff. Ennen kun lähdettiin takaisin hotellille, halusin käydä kiittämässä häntä kiertueen järjestämisestä ja siitä, että näin yhden mun rakkaimmista ryhmistä Suomen kamaralla. Vaihdettiin muutama sana ja tuli ilmi et tää staff oli yksi, jonka kanssa olin jutellut Twitterissä aikaisempina kuukausina. Sain vielä halauksen, jonka jälkeen lähdettiin kohti hotellia.
Viimeinen päivä reissua teki tulonsa. Hotellihuoneen luovuttamisen jälkeen mietittiin, et mitä tehtäis ennen bussin lähtöä. Päädyttiin sit vaan hengailemaan Kampin ympäristössä. Bussiin päästiin ja oli aika väsynyt fiilis. Mut onneks matka sujui hyvin V App:in kanssa B1A4 videoita katsoessa, mitä ei oltukaan vielä nähty. Kotona Tampereella äiti oli vastassa ja mentiin nopeesti kotia, tosin poikettiin postin kautta, koska siellä oli pari pakettia mua varten. Keikkamasennus antoi hetkeksi periksi materiaonnelisuuden edessä.
Että tällaisia fiiliksiä tällä kertaa. Vasta tän kertaalleen luettuna tajusin, kuinka 'heikkona' tuolla sit lopulta olin. Nyt on vähän sellainen 'get a grip pinja' -olo. : D No mut keikka oli ihana ja ihmiset olivat kivoja. ♥ Kiitos ihan jokaiselle, joiden kanssa juttelin.
I was E 62. Under my hand you can spot a banner Sandeul's fansite gave us.
Mentiin siinä sit jonon jatkoksi ja odotettiin et kello löisi seitsemän. Ennen tätä käytiin vielä varmistamassa oikea jono jonotiimiltä ja saatiin tässä vaiheessa jo bannerit, fanchant lappu ja valotikut mukaan. Aika meni suhteellisen sukkelaan, sillä meidän taakse tuli pari tyttöä, joiden kanssa alettiin sitten rupatella. Puhuin mm. B1A4:sta ja siitä kuinka innoissani olin keikasta. Puhuttiin myös muista ryhmistä mm. BTS:stä.
Kun kello löi seitsemän, jononumeroita alettiin jakaa. Heti kun seuraava check up aika ilmoitettiin ja sai lähteä, kipitettiin Tuizin kanssa takaisin hotellille. Käytiin ensin heittämässä ylimääräisiä tavaroita huoneeseen, jonka jälkeen mentiin syömään hotelliaamiaista. Oli kovin ihanaa. ♥
Jonotus meni tosi paljolti siinä, et käytiin check upeissa ja väliaika oltiin aika pitkälti hotellihuoneessa. :DD siellä vaan hengattiin ja oltiin piilossa kurjaa säätä. Kuunneltiin kans kaikkee tunnelmaa nostattavia kappaleita - mm. B1A4 oli kovassa kulutuksessa jo ennen keikkaa. Muistelen lämmöllä sitä kun kuunneltiin My Love kappaletta ja lauleskelin mukana, sit tokaisin et tää on kovin kiva kappale mut enpä usko et se löytää tiensä settilistaan tänään.
Lähempänä keikkaa me sit otettiin kaikki keikalle tarvittavat jutut mukaan ja valmistauduttiin muutenkin h-hetkeen. Meikit naamaan, lippa vinoon ja menoksi! Sää ei ollut yhtään meidän puolella, koska kokoajan oli sellaista tihkusadetta ja viimaa. Ei kannattanut ottaa mitään papereita valmiiksi, kun alta aikayksikön oli paperipuurona. (rip fanchant lappu </3)
No mut ei jonottaminenkaan ikuisuuksia kestä. Ovet aukes ja ihmisiä alettiin ottaa pienissä ryhmissä sisälle. Siellä oli sit vähän perusteellisempi turvatarkastus ja sen jälkeen päästiin saliin. Meil oli semihyvät paikat kakkos-kolmos rivissä Tuizin kanssa. Tosin kun porukkaa alkoi tulla sisälle, alkoi olla vähän kiilailun meininkiä ja keikan aikana löysinkin itseni riviä taaempana, takaviistossa Tuizista.
<< Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä sanoa, että keikalla oli kuvauskielto. Tän takia mulla ei ole kuvia keikasta/handshakesta yms. Mut jos haluatte livekuvia, niitä löytyy Kinetic Viben FB:stä. Sinne löydätte helposti täältä. Mä myös käytin tässä postauksessa muutamaa kuvaa tosta kansiosta. >>
Keikka lähti liikkeelle ja aluks en ees tajunnu sitä. Tuijotin vaa jäseniä, sen verta mitä "uudelta" paikaltani näin, ja yritin tajuta et tää tapahtuu oikeesti juuri nyt. Pääsin "henkisesti" sit mukaan vasta siinä vaiheessa kun Solo Day:n kertosäkeistö alkoi soimaan ja lauloin sitä sit iloisena mukana. Takaraivossa oli pieni katkeruus siitä, etten ollut kyennyt pitämään puoliani ja menetin hyvän paikkani. Mut siis B1A4:n nähdessä se ajatus kyl kaikkos, ellen joutunu sit kurkotteleen kaulaa et näkisin jotain, koska olin ympärilläoleviani päätä lyhyempi.
Keikalla ennen What's Happening?:iä, B1A4 päätti opettaa tanssia yleisölle. Ne kuitenkin opetti sen silleen peilikuvana itselleen, joten mulla oli hetken aikaa vaikeuksia sopeutua siihen, koska oon opetellu sitä sillee oikein päin. Sit kun se biisi alkoi, tunsin kun silmät alkoi pikkuisen vettyä. Tää oli kuitenkin niitä kappaleita, joita odotin tyyliin eniten.
B1A4 osas kyllä fanservicen! Niitä katseita, hymyjä ja sydämiä sateli kovin paljon yleisöön! Yeppo:n / Pretty:n (?) aikana pari onnekasta sai kans jäseniltä ruusun. Sit kappaleen jälkeen tuli pahoitteluja siitä, ettei kaikille riittänyt kukkaa mut he olivat sit valmistelleet jotain sen tilalle. Tän jälkeen jokainen teki sellasen oikein liioitellun suuren lentosuukon ja ainakin Baroa alkoi nolottaa, koska heti tän jälkeen hän peitti naamansa.
Vähän tän jälkeen kun B1A4 meni pitämään pientä breikkiä Tuizi otti mua olkapäästä kiinni ja johdatti/vetäisi mut omalle paikalleen, samalla siirtyen pois tieltä. Sit hän siirtyi siihen mun taakse silleen et vaihdettiin pakkoja ja näin taas tosi hyvin. Kiitin siinä sit hämilläni, johon Tuizi vastas ettei mitään, koska tää on mulle kuitenkin isompi juttu ja lisäks mun takaa näki tosi hyvin kans. (koska oon meistä lyhyempi n. pään mitalla. )
( Picture is from Kinetic Vibe FB page. )
Keikan aikana B1A4 vaihteli asuja, mm. You are my girl esitettiin eläinkigurumeissa. Tässä
vaiheessa olin päässyt mun tokanrivin paikalle. Sit Sweet Girliä ennen tuli kans sellainen video, jossa Gongchan puhui yleisölle ja niistä sanoista pystyi jo päättelemään tulevan kappaleen. ( Siinä videon aikana kigurumi vaihtui sweet girlin esiintymisasuun. olis kyl ollut kovin kaunista katsoa sekin kigurumeissa tho. :'D )
Siis toi koko setti oli niin fiiliksiä täynnä ja oli kovin hauskaa ja lämmintä ja aah. Voisin vaan kirjoittaa jokaisesta kappaleesta sellasen kilometripostauksen. Oli kovin monta tuttua säveltä, joita lauloin mukana ja tanssin kanssa. Baron räppikohta Beautiful Targetissa oli ehkä kovimpia hetkiä ikinä ( Oh yes sir! gotta shoot )!
Kaikki viisi olivat kovin suloisia ja kyllä löytyi heidän sanavarastostaan kans suomalaisia sanoja. Baro kans innoissaan lupaili ja kyseli, et nähdäänhän me sit seuraavana vuonna täällä - johon vastattiin reippaasti et jee tottakai! Gongchan kyseli et halutaanko joululahja ja otti paidanreunastaan kiinni. Kun sit keikkailijat tästä innostui, niin maknae virnisti ja päästi irti helmasta sanoen, et seuraavana vuonna sitten. :'DD
B1A4 encore oli ehkä kuumin, missä oon ollut hetkeen. Fiilis oli ihan katossa ja kaikki ympärillä hyppi samaan aikaan. Jäsenet tuli kans kättelemään faneja siihen eteen, joka synnytti tosi kovan paineen. Se oli sellaista pomppoilua kun takaa työnnetään ja edessä pidetään huoli ettei liiskauduta aitaan (ja niin kuuluukin!) Siis se paine ja aaltoliike oli sellaista luokkaa et mun lakki lens silmille ja tasapaino meinas pettää. Tiesin et mahdollisuudet saada läppy tässä tilanteessa oli lähempänä nollaa, enkä halunnut olla mukana muiden liiskaamisessa, joten astuin suosiolla sivuun.
( Picture is from Kinetic Vibe FB page. )
Lopulta päädyin siis 5. rivin hujakoille pitämään hauskaa. Siinä oli oikein mukavasti tilaa temmeltää ja näin kans tosi hyvin. Paikka oli kans sen verran lähellä lavaa että sain osani jokaisesta lavaltapäin lähetetystä vesisuihkusta. Parhaiten näistä jäi mieleen Sandeul, jonka heittämät vedet tuli suoraan naamalle niin et pari pisaraa tuli suoraan vasempaan silmään. Siinä sit hetken aikaa siristelin ja mietin et millä todennäköisyydellä.
Encoren loppupuolella CNU oli heittämässä paitaansa yleisöön, mut heitto olikin aavistuksen verran liian korkea ja paita jäi kattoon roikkumaan. Voisi sanoa, et toi oli ehkä yksi koomisimmista tilanteista, johon oon törmännyt. CNU, mä ja muutama muu keikkailija ympärillä vaan tuijotettiin sitä ylös jäänyttä paitaa ja naureskeltiin.
... Voisin sanoa, ettei tää sit mennyt ihan niin kuin mun kuvitelmissa. Kun olin Baron edessä niin unohdin alkuun ihan tyystin et mun piti sanoa jotain muutakin kiitoksen lisäks. Just kun olin saanut heitettyä läpyt, muistin ja sit sanoin jotain "you're my favorite" tyylistä. Mut siis mun ääni jotenkin petti siinä ja Baro katsoa mua hymyillen ja nyökkäili. Olin niin nolona, etten edes tiedä/muista sanoiko hän jotain vastaukseksi ja tuliko mun pointti kuinka selväks. :D CNU oli sit siinä sen jälkeen enkä voi väittää etteikö mun hymy olis äskeisen episoden jälkeen ollut vähän nolostunut. Sen takii sit tyyliin vie kiittäessäni ja läpyt antaessa kiitin vielä sillee vähän kumartaen tms. En osaa selittää.
Kun tää oli ohi, mut ja Tuizi johdatettiin jonoon uudelleen kuvaa varten. Sit siinä vähän puhuttiin just äskeisestä tilanteesta ja olin edelleen tosi nolona. Kun odotettiin et High 5 saadaan loppuun, taustalla kuvaaja laitteli ja testaili jo kameraansa. Kuvaaja huomas meidät ja tehtiin joku söpönen paripose, josta sit kuvaaja otti naurahtaen kuvan. Sit meitä alettiinkin jakaa ryhmiin kuvausta varten. Mä sain numeron yksi ja taidettiin olla kolmas kuvattava ryhmä. Sit kohta toinen Kineticin staff tuli kysymään et muistanhan numeroni. Nyökkäilin ja käännyin katsomaan kun ensimmäinen ryhmä meni kuvaan et näkisin miten kuvaan 'asettaudutaan'. Siinä tilanteessa tunsin, kuinka mun kasvoilla ollut puna alkoi siirtyä pois vaaleamman värin tieltä. Shokkitila alkoi kasvaa pienesti, kun tajusin, että mun paikkani olisi BARON vieressä.
Siis tiedättekö, toi oli taas niitä tilanteita joita miettii et jos näin tapahtuu niin olisin ainakin tosi coolisti, mut sit kun se tapahtuu niin... jäätyy aika pahasti. Tai ainakin mulle käy niin, koska oon ujo ja awkward ihmisotus. :D
Kinetic Viben työntekijä oli siinä jononpään tuntumassa näyttämässä, millon pitäisi mennä eteenpäin. Hän sit kysyi, että oonko okei ja vastasin et joo, kunhan vaan vähän alkoi jännittää kun olisin suosikkijäseneni vieressä. Sit meidän edessä oleva ryhmä pääs ottamaan kuvaa ja mentiin eteenpäin. Työntekijä sit hymyili mulle rauhoittavasti ja antoi siinä sit henkistä tukea - sanoi et kaikki menee ky varmasti hyvin jne. Sit kun kuvattava ryhmä oli valmis ja oli meidän vuoro mennä B1A4:n luokse, mulle vielä sanottiin hwaiting. Niin jännältä ja oudolta kun se ehkä kuulostaakin, niin kyl se kieltämättä auttoi jännitystä vähän.
Jännitin kuitenkin niin paljon, etten edes tohtinut katsoa jäseniä vaan kipitin Baron viereen. Mulle jälkeen päin kerrottiin et Baro oli seurannut mua katseellaan sellainen pieni hymy huulilla. Sit Tuizi tuli siihen mun eteen. Baro kysäisi Tuizilta siinä sit jotain, josta Tuizi ei saanut selvää. Tuizi kääntyi katsomaan Baroa ja pyys toistamaan. Baro toisti ja kun Tuizi ei edelleen saanut selvää, nii Baro pyys multa apua... mut voitte varmaan arvata olinko mäkään sisäistänyt tai ylipäätään kuullut, mitä hän kysyi. Sit Baro toisti vielä kertaalleen kysymyksensä vähän nolostuneen oloisena ja sit saatiin selville, et hän oli kysynyt Tuizilta eikä tällä ole kylmä. (Koska Tuizilla oli keikalla päällä vain toppi) Tuizi vastasi ettei ollut ja sit pitikin ottaa jo "asento" kuvaa varten.
Naurattaa kun toi kuva on just tollainen: "miksi oon tässä? miks baro on tossa? auttakaa!" Sit sen jälkeen kiitin vielä kertaalleen ja Baro kiitti takaisin ja lähdin siitä sit pois. Olo oli vähän sellainen mystinen. En oikein sisäistänyt et missä mennään. Tuizi laukas siinä jotain inside vitsin tapaista juuri tapahtuneesta, jolloin yhtäkkiä oli sellainen fiilis et kohta romahtaa. Oltiin matkalla kohti narikkaa ja mun silmät vaa valui vettä. Sain vähän rauhoituttua ja päästiin siitä sit narikkaan. Haettiin meidän tavarat ja mentiin sivulle seisomaan hetkeksi.
Olin aikaisemmin voittanut #SuperSunJae:n kilpailussa nimmaroidun Sweet Girl albumin ja huomasinkin pöydän, josta nimeäni vastaan saisin käydä hakemassa oman kappaleeni. Sain albumin käteeni ja menin takaisin Tuizin luokse. Sit siinä vaiheessa kaikki vaan tuli rominalla - tajusin et olin just nähnyt B1A4 ja toi päivä mitä odotin, oli ihan loppumetreillä. Siinä vaiheessa se romahdus tuli kahta kauheampana ja olin hetken aika heikossa hapessa. ( mut joku ihana ihminen tuli tarjoamaan nenäliinaa ja sain voimahaleja ja tukea kavereilta. Kiitos! ♥ )
Kun laitettiin takit päälle, huomasin et siinä ihan vieressä oli yksi Kinetic Viben staff. Ennen kun lähdettiin takaisin hotellille, halusin käydä kiittämässä häntä kiertueen järjestämisestä ja siitä, että näin yhden mun rakkaimmista ryhmistä Suomen kamaralla. Vaihdettiin muutama sana ja tuli ilmi et tää staff oli yksi, jonka kanssa olin jutellut Twitterissä aikaisempina kuukausina. Sain vielä halauksen, jonka jälkeen lähdettiin kohti hotellia.
Viimeinen päivä reissua teki tulonsa. Hotellihuoneen luovuttamisen jälkeen mietittiin, et mitä tehtäis ennen bussin lähtöä. Päädyttiin sit vaan hengailemaan Kampin ympäristössä. Bussiin päästiin ja oli aika väsynyt fiilis. Mut onneks matka sujui hyvin V App:in kanssa B1A4 videoita katsoessa, mitä ei oltukaan vielä nähty. Kotona Tampereella äiti oli vastassa ja mentiin nopeesti kotia, tosin poikettiin postin kautta, koska siellä oli pari pakettia mua varten. Keikkamasennus antoi hetkeksi periksi materiaonnelisuuden edessä.
Että tällaisia fiiliksiä tällä kertaa. Vasta tän kertaalleen luettuna tajusin, kuinka 'heikkona' tuolla sit lopulta olin. Nyt on vähän sellainen 'get a grip pinja' -olo. : D No mut keikka oli ihana ja ihmiset olivat kivoja. ♥ Kiitos ihan jokaiselle, joiden kanssa juttelin.
