Update ♪

Heyyy ♣

Mun kesä ja elämä ylipäätänsä tuntuu menevän vähän syklissä. Joskus on sellane hiljaisempi kausi, jolloin ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Sit yhtäkkiä tapahtuukin kaikkee kivaa ja jännää, et parin viikon verran sitä onkin kokoajan menossa. En oo ihan varma et onko se vaan minä, vai tapahtuuko tää myös muille?

My summer and whole life seems to go on with some kind of cycle. There are times, when it feels like nothing happens - and I mean, _nothing_. And then a lots of things happens in very short time and for a couple of weeks, I'm going everywhere whole time. I'm not sure if it's just me, or does it happens to others as well?

Nyt just on meneillään sellanen nopeempi sykli, mikä on toisaalta ihan mukavaa. Pientä vaihtelua sille sängyssä makoilulle. Sen takia ajattelinkin kirjoitella oikeesti sellaisen nopsakan postauksen, jossa kerron vähän et mitäs oon hommailu. Eli luvassa on pientä kertailua pienemmistä asioista, mitä nyt viime aikoina on tapahtunut. Jätän siis pois sellaset isommat, mistä teen sit isomman postauksen. (= häät, Animecon ja miittailua, ) 

Now I have going to the busier cycle, which is actually nice. A little change for the previous "lazying around, laying on my bed" time. That's why I thought about writing a quick post, about things which have happened lately. I decided to leave out those bigger ones, which are going to have their own post.

Tässä kuva meidän koirasta - Lunasta! ♥ Äiti ja isä osti itselleen uudet patjat vanhojen jousipatjojen tilalle. Koska niissä ei ollut mitään vikaa, saatiin sit ne käyttöön Tuizin kanssa ja meidän vanhat patjat on sit vieraskäyttöön. 

This is a picture of our dog - Luna! ♥ Mum and dad bought new mattresses for themselves, so we got their old, comfy (and soft) ones. Tuizi's and mine old mattresses are going to be used for visitors.

Kävin katsomassa the Winyls nimistä yhtyettä heinäkuussa, Tammerfestien aikaan. (18.7.) Mua kiinnosti viimein käydä tsekkaamassa näiden keikka, kun stream teamin pikkujouluissa vähän lupailin, et tuun katsomaan jos Tampereelle tulevat. Onnistuin katsomaan bussin väärin, mut onneks seuraavallakin ehti hyvin, keikkapaikkana oli siis Anniskeluravintola Ruma. Näin Miinan ja keikka oli kiva! Sit keikan jälkeen kävin vie ostaa the Winyls t-paidan ja CD'n.

I went to check the band named the Winyls in July. (18.7.) I wanted to see what kind of gigs' they'll do and I had earlier, in their street team's meeting (December), that when they'll have gig in Tampere, I'll be there. I managed to watch the bus timetable wrong, but luckily I was still able to get there on time. The gig took place is Ruma. I saw Miina and the gig was great! After the gig I bought the Winyls t-shirt and CD.

Olin vähän kipeenä + sää oli kelju ni suojelin vähän meikkiä tolla maskilla. Se ei siis ollut mulla päällä, kun menin itse keikalle!

I was a bit sick + the weather wasn't too nice, so I tried to protect my make up with the mask. I didn't have it, when the gig was on! 

Heinäkuussa meillä oli kans Tanparan kesäleiri! (5.7-6.7.) Me viikonlopun verran pidettiin hauskaa yhdessä, parisen tuntia päivässä, Rosendahlin rannassa. Syötiin nyyttärimeiningillä herkkuja, juteltiin ja tanssittiin. Sunnuntaina lähdin tosin Annin kanssa aikaisemmin, sillä meillä oli samana päivänä furityöpajan kokoontuminen. Haettiin Reiku linja-autoasemalta ja lähdettiin Annille.

Tanpara's summer camp was also in July. We spend a weekend, few hours per day, together in Rosedahl's beach while having fun, We ate snacks (everyone brought something), talked and danced. On Sunday, Anni and I left a bit earlier, since we had a furi workshops meeting at the same day. We went to the bus station to take Reiku with us and then went to Anni's place.

Yks mitä oon tehnyt paljon tänä kesänä on - parapara! Ennen leiriä opettelin koetanssibiisiä, jonka esitin sit kesäleirillä. Sit me tanssittiin leirin jälkeisen viikon keskiviikkona, jolloin meillä oli aika extempore, leirillä sovittu tapaaminen. Keräännyttiin Tytin luokse katsomaan "Tuuli nousee (Kaze Tachinu)" elokuva ja sit sen jälkeen mentiin parailemaan ja kuvailemaan muutamia tansseja. Mut myös hyväksyttiin meidän esitykseen (TRACONIN ULKOLAVALLA = Tamperetalon taustalla lauantaina 13.9. klo 11, be there) ja ensimmäisistä harjoituksista lähtien oon tanssinut monet monet kerrat esitysbiisiä.

One thing, which I've done a lot during the Summer is - parapara! Before the camp I learned the dance, which I had to perform at the camp if I wanted to be part of the Tracon performance. Then after the camp, on next week's Wednesday we gathered around Tytti's place to watch movie called "The Wind Rises (Kaze Tachinu)" and after that we went out to dance parapara and video few dances. I got accepted into our performance and after the first practice, I've danced the dance very many times.

Koska mun on oikeesti pitänyt näyttää naamaani ulkona, oon jopa saanut itseäni niskasta kiinni ja oon saanut taas enemmän motivaatio oikeesti laittautua. 

And because I've had to show my face outside, I've got some motivation to actually make myself ready. (Make up, clothes etc.)

Meillä oli Animeconin furityöpajassa (meillä on kans Traconissa sunnuntaina!) mukana BORNia ja Lycaonia, juurikin sen takia, että bändit saapuvat suomeen 6.9.2014. Hotellihuoneessa sit tuli sellainen fiilis, et mitä jos sitä kuitenkin piipahtaisi siellä keikalle. Tykkäsin työpajassa olleista biiseistä, joten mikäpä oliskaan parempi tapa tutustua uusiin bändeihin kuin nähdä heidän live-esiintymisensä. Tää seuraava biisi (Psychedelic Jelly) soikin sitten iPodista moneen, moneen otteeseen! Oon myös aina välillä innostunut laittamaan kynsiä vähän useammin. 

We had furi workshop in Animecon (also we'll have one in Tracon!) and we had choose a song from BORN and Lycaon, because they're coming to Finland 6th of September, 2014. In our hotel room, I got a feeling that I maybe should go and check them out. I really liked the song we had in our workshop so which would be better way to get to know band than seeing them live. The following song (Psychedelic Jelly) really played in my iPod many, many times! I also had some inspiration to paint my nails a bit more than usually.

Slow me countdown ♪ 

Kuten aikaisemmin sanoin, oon aika-ajoin oikeesti saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Mä niin tykkään tosta SEX POT ReVeNGen paidasta. (Se ei tosin oo mun....) ja noi on uudet housut, sellaset persikan väriset! Käytiin yks päivä elokuun alussa syömässä Pizzeria Napolissa ja sen jälkeen käväistiin kans Seppälästä, josta noi löyty. 

As I said earlier, I really have had more motivation times to times, when it comes to my looks. I like this SEX POT ReVeNGe's shirt. (It's not actually mine...) and these are new trousers I got, the color is peach! One day, in the beginning of August, I went to Pizzeria Napoli with my family and after that we went to Seppälä, where I got these.

Äiti ja isä lähti kaveriperheen luokse kylään, joten jäätiin vahtimaan kotia ja Lunaa Tuizin kanssa viikonlopuks. Äiti anto meille rahaa, et päästiin elokuviin ja käytiinkin sit perjantaina katsomassa Turtles. Ihan vaan koska vartuttiin kys. sarjaa katsoen (Tässä tulee teinininjat !) ja 3D on kiva. Käytiin siis kattoo ihan alkuperäisin äänin ja ite tykkäsin kyl! Jos on mietteissä et meniskö kattoon, niin voisin kyl sanoa et kannattaa. Ainakin itse sain kunnon naurut! :D

Mum and dad went to their friends (our families are pretty close) place for a weekend and I stayed at home with Tuizi. Mum gave us a little money so we could go to the movie and so we went on Friday to watch Turtles in 3D. We went to watch is just because we grow up while watching the series. (Teenage mutant ninja turtles!) and I always liked 3D movies. I really liked it and if you're wondering whether you'd see the movie or not, I'd say you should watch it. At least I was very entertained! :D

MC Mickey ♦ 

Hey, MAMACITA naega ayayayaya ♪

Oon ollut niin innoissani tästä nyt pari päivää. Super Juniorin comeback tuli viimein, elokuun lopulla! MAMACITAa kuunnellessa tulee mieleen, kuinka onkaan ollut ikävä näitä tyyppejä. Mä itse tykkään tästä kappaleesta ja se on jännän koukuttava! Mä myös saan itselleni mun ihka ensimmäisen kpop albumin. (Sain apua tilaamiseen yhdeltä suomalaiselta ELFiltä, koska en voi itse tilata netistä. Kiitos ♥) Sain viestiä, että albumi lähti liikkeelle eilen, joten yyyh. Nyt vain odottamaan. 

And this is one biggest reason why I've been so excited last couple of days. Super Junior's comeback finally came, in the end of August! While listening to MAMACITA I can really remember, how much I've missed these guys. I really like the song, it's very catchy! I'll even get my very first kpop album. (I got some help from a Finnish ELF with ordering, since I couldn't order anything in internet. Thank you ♥) I got a message, which said that it's on it's way to Finland so now... I just have to wait.

Mä jopa sain äidin katsomaan tän musiikkivideon mun kanssa. En pakottanut tai mitään, mutta pyysin lupaa käyttää meidän pöytäkonetta, koska siinä on parempi äänentoisto. (Se on siis lähinnä isän ja äidin käytössä.) Äiti sit kirjas mut sisään ja kun klikkasin videon auki, äiti jäi katsomaan mun kanssa sitä. JA SE TYKKÄS! Olin ihan hämmentyny, kun yleensä nää musiikkijutut on sillee et kuuntelen niitä itse. (Äiti on siis sillee et ne on okei, muttei sit sen enempää innostunu.) Kuulin kommetteja mm. "Noi osaa kyllä tanssia!", "Voi, ei toisen vesimelonia!" ja "Tolla (Kyuhyun) on kyl tosi upee ääni." Oli kyl tosi huippua tämä! ♥

I also got my mum to watch the mv with me. I didn't force her or anything, but I just asked if I'd use the table computer (which is actually my parents') and she logged me in. When I clicked the video open, mum just started to watch it with me. AND SHE LIKED IT! I was so surprised, since usually she doesn't watch or listen the bands I do. (It's like, she thinks they're okay but she's not really that interested.) She commented the video like "They really can dance!", "Oh no, not the watermelon" and "That guy (Kyuhyun) has a really great voice." It was so awesome! ♥

~♣~♣~

Nyt oon kaiketi saanut kerrattua suuren osan menoista. Ajattelin tässä, et vaikka mulla onkin muutama postaus rästissä ni saatan ehkä mahdollisesti (jos saan materiaalin kasaan suht. nopeasti) tehdä ensin jonkun uudemman postauksen, et jotain tulee sit ajallaan. :D Tyyliin BORNin ja Lycaonin keikasta. EN KYL SIT LUPAA MITÄÄN, nää on vielä ajatuksen tasolla. 

Mut eiköhän tää nopee päivitys ollut tässä. Ensi postaukseen siis, baibai! ♥

I think here's most of the small things. I thought that even tho I have few more post in mind, I might do (If I get the material ready quite quickly) do some newer post, which would come in time. :D Like before the posts about things, which have happened earlier, I might do for example a post about BORN & Lycaon gig. I'M NOT PROMISING ANYTHING THO, it's just an idea.

But I guess this is it. See you in the next post, baibai! ♥

(a member of) EXO-L

Heipä hei!

Hello!

<<
Ennen lukemista, haluan kertoa tässä et tää postaus on alunperin kirjoitettu 15.8, mut se tulee vasta nyt ulos kun oon ollut liian laiska kääntämään ja editoimaan tätä aiemmin. Eli jos tulee jotain hämmenystä ajan suhteen, muistakaa tämä!

Before reading I wish to say, this post is originally written in 15th of August, but I've been terrible lazy to translate and edit it, which why it came out just today... So if you get confused by the time, remember this! 
>>

Miten teidän loma on mennyt? Monilla on varmaan alkanut koulu. Tuntuuko edes vähän omituiselta jäädä kotiin, kun tietää et suurin osa kavereista pakertaa täyttä pahkaa kirjojen kimpussa! Mut tässä vaiheessa voin jo sanoa, että ei tää silti mitään suurinta herkkua ole, kun on tarpeeks löhöilly. Toivottavasti löytyis joku työpaikka tms. pian ni sais jotain sisältöä päiviin.

Tästä voi varmaan jo päätellä et mitään kovin suurta ei oo tullu tehtyä. Mun highlight kesässä on ollut ehkä se, et sain _viimein_ aloitettua sarjan - SnK !

How did your holiday went? Many of you had already started to school. Guess how strange it feels to just stay at home, when I know most of my friends are studying at the same time! I can still say, that this "lazing around" isn't too much fun, when you've done it awhile. I just wish I'd find a job, so I could have something to do. 

As you might already figured out from that, I haven't really done much. I think my highlight of summer is the fact, that I _finally_ started to watch - SnK !

Mun on pitänyt jo tovi alkaa seuraamaan kys. sarjaa, mut en oo vaan saanut itseäni niskasta kiinni. Jännää sinäänsä, koska sarjasta on ollut puhetta monessa yhteydessä - coneissa ei voi välttyä sarjan cosseilta ja toi tunnarikin oli tuttu jo ennen ensimmäisen jakson tapittamista. Ja siis tää on merkittävimpiä siinä mielessä, että on aika hyvin hallinnut kesää, koska oon huono katsomaan sarjoja yhdeltä istumalta....

I have been planned to follow the said series a while already, but I just haven't got myself to do it. It's kinda funny, 'cause I've heard a lot about the series and if you go to anime conventions, you'll surely going to see some cosplays related to the series. I was also already familiar with the opening song, when I watched the first episode. This is one of the main points for me because it has very well controlled my summer, since I'm so bad at watching series at one point....

Haluan myös tähän väliin tulla jakamaan pitkästä aikaa vähän An Cafe -juttuja. Bändin uusi single "Mousou mo mou sorosoro" tulee syyskuussa ja singlen nimikkokappaleesta tuli lyhytversio. Itse en ole vielä ehtinyt / halunnut / uskaltanut kuunnella, mut youtubesta pitäisi löytyä. (Päivitys 30.8.2014: Tähän mennessä oon jo kuunnellut sen lyhytversion. Se oli oikeesti aika kiva,enkä malta oottaa kokoversiota.) Sen sijaan olen nähnyt pieniä pätkiä musiikkivideosta, kun katsoin An Cafen haastattelua Kanadassa. Samoihin aikoihin näin kans tän videon:

I also want to come and share some An Cafe things, after a while. The band's new singe "Mousou mo mou sorosoro" is coming out this September and the short version of the song has already been released. I haven't yet wanted / had time / had courage to listen to it, but if you want to listen to it, you should be able to find it on youtube. (update 30.8.2014: I've actually listened to short version already. It sounds nice and I can't wait to hear the full version.) I've seen few parts tho, when I watched An cafe's interview, when they were in Canada. During the same time, I also saw this video:

KLIKKAA | CLICK

Haluuks joku nyt kertoa, et minkä ikäinen tää mies oikeasti olikaan, haha? Ei vaan, tää on oikeesti aww~ :'3 ♥ Katsoin tän ekalla kerralla pari kertaa ja aina välillä huomaan eksyväni katsomaan uudestaan. Tää voi olla sit vaik tän postauksen toinen asia.

How old was he, haha? Not really, this is such so aww~ :'3 ♥ When I first saw this, I had to watch it couple of times. After that I noticed, that I went to watch the video again and again. So this the the second thing in this post.

Kolmas asia, mikä on nyt viime päivät pitänyt enemmän tai vähemmän hallussa on EXO-L. EXO on siis yksi tämänhetken Kpopin kärkinimiä ja kys. bändi/yhtye/ryhmä kuuluu myös mun suosikkeihin. Vähän aika sitten tuli uusi video, jossa paljastettiin suuresti odotettu faniryhmän nimi. Nimeksi paljastui EXO-L.

The third thing, which has been highlight of the summer is EXO-L. 
EXO is one of the biggest names in Kpop atm and the said band/group is also one of my favorites. A little while ago they released a video, where they told that their fanclub name is going to be EXO-L.

Miksi sitten kerron tästä? Syy tälle on se, että SM teki Virallisen Maailmanlaajuisen Faniklubin = myös muut, kuin korealaiset voivat tähän liittyä vaivatta. (Useassa tapauksessa virallisiin faniklubeihin liittyminen on miltei mahdotonta tai ulkomaalaiset joutuvat maksamaan suuret pennit lisää siitä, että asuvat korean rajojen ulkopuolella.) Kun olet liittynyt klubiin, olet oikeutettu jäsenkorttiin (joka on sähköisessä muodossa ja sen voi tulostaa), mahdollisuuden olla ensimmäisenä artistin (tässä tapauksessa EXO'n) tapahtumissa (en oo ihan varma mitä tää käytännössä tarkoittaa mut...), näkee kaikkia artistien kuvia + staffit kirjottaa vähän väliä päiväkirjaa eikä siinä vielä kaikki - yhtenä etuna on myös internet chat (/ livestream) artistin kanssa. Jossain luki et joka kuukausi, riippuen toki aikatauluista jne.

Why am I telling you about this? The reason is, that SM made a Global Official Fanclub = The Non-Korean fans can also join without bigger difficulties. (I many cases, if you're not Korean fan and you'd want to join the official fanclub, it's almost impossible. Other cases you must pay much more than normal 'cause you live outside Korea.) When you have joined the club, you get a member card (which is in the page and you can print it), a possibility to be the first ones in the artists (this case, EXO's) events (I'm not quite sure what does this mean in practice), you see more pictures of the artist + the staff are going to write times to times a diary in that page and that's not all - there's also a internet chat (/ livestream) with the artist. In some text it said, that there going to be livestream in every month, tho it depends of the schedule etc. 

Kaikkein hauskin asia tulee tässä - tänne liittyminen on ilmaista! Voitte varmaan uskoa, kuka sit innosta piukuen oli liittymässä tonne. Ainiin, uskokaa tai älkää, tää ei ole mikään mainospuhe! : D Halusin vaan pohjustaa vähän, mihin tässä oon liittyny.

And the best part is - the joining is free! You can guess, who excitedly went and joined there. Oh yeah, believe or not, this is not a ad speech! : D I just wanted to tell closer, where I have joined.

"EXO-L is the Global official Fanclub, Anyone who loves and supports EXO (Just Like U! Come on!) can join for free."

Kaikki ei mennytkään sit ihan niin helposti, miltä tää mun päässä näytti. Tän takia, haluankin jakaa mun matkani täällä. Ehkä sit voin parin vuoden päästä tulla katsomaan, kuinka omistautunut ja innokas fani olin vuonna 2014.

Everything didn't go as smoothly as I first thought. This is the reason, why I wanted to share my journey in here. Maybe after couple of years, I can come back and see, how dedicated and eager fan I was in year 2014.

Kaikki lähti tästä videosta:

This video was the start of my journey:

Mä kävin sivustolla ja se näytti tosi kivalta kyl. En tosin ensin viitsinyt/uskaltanut liittyä, mut muutama EXO fani puhui ja jakoi kuvia siitä, kuinka he nyt ovat jäseniä. Silloin rohkaisin mieleni, onhan tää ilmainen ja tosissani pidän EXOsta! Mä pääsin helposti rekisteröimislomakkeeseen ja oikeesti luin kaikki ehdot yms. ihan vaan ettei sit siellä tuu mitään ihmeellisiä temppuja vastaan jatkossa. Sit kun olin saanut kaikki mun tiedot täytettyä, painoin lähetä nappia ja silloin mun selain kaatu (tai siis silloin ajattelin,et vika on vain mun netissä.). Ajattelin et se ei nyt sit varmaan lähettänyt sitä lomaketta, mut kyl se sen teki!

I went to the site and it looked oh so nice. At first I felt a bit insecure - should I join. But then few fans had talked things like "I just joined" and shared pictures, so I decided to go for it - it doesn't cost anything and really, really like EXO! I easily got to the registration site and I like, actually read all the terms and conditions. Just so that I knew, if there was something I should be aware in the future. After that I clicked the "send" button and my browser crashed (I really thought at first that the fault was on my browser). I thought that it didn't take my registration but luckily it did! 

Ensimmäinen ja ehkä pisimpään kestänyt ongelma oli se, et sain sen sähköpostin. Resend painike ei tuntunut toimivan. Lopulta vaihdoin sit pitkästä aikaa ie -selaimelle, koska se oli ainoo, jossa se nappi ihan näkyvästi meni "alas". Tän tajusin tosin vasta seuraavana aamuna. Lopulta mulle tuli se kaivattu "viesti lähetetty uudelleen sähköpostiin" viesti. Sieltä se sit tuli. Linkkiä painamalla pääsin tähän vaiheeseen:

The first and probably the longest problem for me was, that I actually got the email. It felt that the Resend button didn't work. After a while I opened ie -browser, just because it was the only one, where you could actually see that the button was clicked. But I realized that only on the next morning. Finally I got the long awaited "the message had resend to your email" kind of message and it came. When I clicked the link, I got to this step:

[ Varmuuden välttämiseksi suttasin mun s-postin ]

[I decided to cover up my email, just in case.]

Ensimmäinen vaihe käyty, jes. Nyt oli sit vielä itse tähän klubiin liittyminen. Tässä vaiheessa voisi varmaan mainita, että sivustohan ehti kaatua hyvinkin monta kertaa. Sivuston suosio oli meinaan yllättänyt staffit aika pahasti. (Mitä voi olettaa että yksi suosituimmista bändeistä tekee faniryhmän, jonne liittyminen on ilmaista?) Tähän asti pääseminen oli ehtinyt nähdä jo monet kiroamiset, kärsivällisyyden hupenemisen ja huonosti nukutun yön. 

The first step is done, yay. Now we still have the actually "joining the club" step ahead. This time I could mention, that before this the site crashed oh so many times. The popularity of the fan club site had surprised the staff. (What can you expect, when one of the most popular band is making a "join for free" fan club?) Before this step, I had experienced how my patience was getting lower and lower, the many moments of swearing and badly slept night. 

Klubiin liittyminen vaati ensin tunnuksille kirjautumisen ja sen jälkeen piti painaa "aloita" painiketta, jonka jälkeen oletkin jäsen. Yksinkertaista eikö? Teoriassa kyllä, käytännössä tämä se vasta hermojaraastava vaihe oli. Mä painoin aina vähän väliä sitä nappia, mut tuntu ettei se vaan toimi ja aaaargh! Mun piti siinä välissä käydä vielä paraparatreeneissäkin. Kun tulin kotiin ja kokeilin uudelleen, kärsivällisyyteni alkoi vedellä viimeisiään. Mä aloin rämpyttää sitä nappia toden teolla. Sitten kävi näin:

That you could join to the club, you had to first log in and then click the "start" button, after that you're a member of the club. Simple, right? In theory, yes, but in practice it was very nerve-wracking. I clicked the button now and then, but it seemed it just didn't work and aaaargh! I also had parapara practice to go to. When I came back home, I didn't have much patience left, so I just clicked the button many times in row. Then this happened:

Tää tulee siis silloin jos painaa sitä painiketta ja on jo EXO-L'n jäsen. Noi tuli silleen hauskasti yksitellen ja tossa on vaan osa kaikista niistä, mitä mulle tuli. Hups~ Mut ainakin pääsin eteenpäin, maaliviivan yli! 

This happens, when you click the button and you're already EXO-L's member. These came one by one. There's only few of them. Oops~ There was actually few more, but I managed to remove them before taking the screenshot. But at least I finally I made it to the goal!

Se tärkein on nyt tehtyä, nyt voin sanoa olevani ihan virallisesti EXOn fani - yippiii !

The most important part is now done. Not I can say that I'm official fan of EXO - yippee!

Hauskuushan ei tähän vielä loppunut, sillä sivustolla jokaiselle 11 jäsenelle on oma tähtensä. Tähteä klikkaamalla aukeaa kysymys ja oikein vastatessaan, sai kupogin johonkin neljästä palkinnosta jotka jaetaan elokuussa. Tää siis toistu jokaisessa tähdessä = klikkaa tähteä → tulee kysmys → valitse oikea vaihoehto → "saat kupongin palkintoon x." (En tiedä tarkempaa, koska siinä lukee vaan elokuussa. Voi olla että nää on jo jaettu jne.) Anyway, sit kun on saanut vastattua kysymykseen se tähti syttyy merkiksi, et oot suorittanu sen kysymyksen jo. Kuten arvata saattaa, tää vastaaminenkaan ei mennyt ihan kaikista helpoimmalla tavalla. Välillä mulle ilmotettiin, että oon offline tilassa jne. Lopulta onnistuin kuin onnistuinkin vastaamaan kaikkiin. 

The journey isn't over yet. Tho I was now official fan, every 11 member had their own star. When you click the star, you see a question and it you answer correctly, you get a coupon for one of the four prizes. The cycle was click the star → you'll see the question → choose the correct answer → "you get a coupon to prize x." Anyway, when you've answered the question, the star starts to shine as a sign that you've already answered the question. As you may already guess, the answering didn't go with the easiest way possible. Sometimes I got a message, that I was offline etc. But in the end, I was able to answer to all the questions.

Nyt sivusto ollaan saatu korjattua, eikä se rasitu enää suuresta kävijämäärästä, tai ainakin niin uskoisin? Myös kaikki kohdat toimivat tällä kertaa ja pääsin lukemaan EXO'n viestejä. Chen~ ; ; ♥

Tässä vaiheessa voisin jo sanoa, että vaikka tonne liittyminen olikin tossa vaiheessa kauheeta tappelua, sit kun kaikki oli kunnossa, tuli sellainen olo et oli se kyllä tän arvoista, varsinkin sit kun kävi lukemassa niiden muutaman jäsenen viestin, mitä sinne on nyt tullut. ヽ(*・ω・)ﾉ Sitä tunnetta on vaikea kuvailla~

Now they've fixed the site and now it works smoothly. I guess the server isn't bother by big amount of visitors anymore? Now all the parts works as well, and I was able to read EXO members' messages. Chen~ ; ; ♥ I could say that tho it took a lot of struggling to join the club, it was worth it. At least I feel so now, when everything's going on smoothly. That feeling came especially after I read the members' messages (the few, which are there). ヽ(*・ω・)ﾉ This feeling is so hard to describe by words.

Tää oli taas tällainen nopea raapustus, jolla yritän näyttää et kyllä täällä vielä blogataan. Jotenkin nää isommat tuntuu vaa vievän sen verran aikaa, et kiva tehdä tällaisia kirjotuksellisesti nopeampi perään. Nää ei ehkä aiheiltaan oo kovin 'suuria', mut ainakin jotain vapaata raapustelua. Mut yritän silti kyl kirjottaa niitä "pääpostauksiakin" enemmän ja nopeemmin, ei siis huolia siitä et ne jäis unholaan!

It was again the "quick writing" kind of post again. A way to show that yes, I'm still blogging here. Somehow it looks that these "bigger, which are of a bigger event/has bigger topic to write about" post will take so long time that it's nice to write these quicker ones. They are not that "big topic" kind of but at least I'll be able to write more. Tho, I'll try to write "the main posts" more and quicker, so don't worry, I'm not going to forget to do those!

Ylioppinut oon ♪

" Koulu on loppu ja elämä alkaa
poissa on hoppu ja niuhotus muu "

Näin minä ja parikymmentä muuta kutosluokkalaista lauloi, kuusi vuotta sitten kevätjuhlassa. Vanha koulu jäi taakse ja matka kohti suurempaa, keskustassa sijaitsevaa yläastetta jatkoi. Oppivelvollisuuden vuoksi koulu jatkui heti 2,5 kuukauden kuluttua.

I'm not going to fully translate these lyrics I used, since I'm so bad at that. Basically it's something like school is over and finally the real life begins and there's no rush and hurry anymore.

I and around 20 other pupils sang those lyrics about six years ago, when we got of from sixth grade. We left our old school behind and continued to junior high school, which was a lot bigger and was located in city center. Even the lyrics said "school is over", it still continued after 2,5 months.

NYT asia on kuitenkin aivan erilainen. 31.5 oli jälleen kevätjuhla, mutta tällä kertaa vuorossa oli lakkiasjuhlat. Sain nimittäin hyväksytysti suoritettua kolmevuotisen lukiotaipaleeni Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Ensimmäistä kertaa koulutaipaleen aikana, mulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä tapahtuu kevätjuhlan jälkeen!

NOW the situation is whole different. May 31 was the date of our ceremony (just like in 2008), but this time it really was a graduation ceremony. That means, I successfully graduated from my high school and it took me three years. This was the first time, after my school started at age 7, that I didn't have any idea, what's going to happen after the ceremony!

Pari päivää ennen "THE DAY" :tä oli tosi kiireisiä. Meitä oli tulossa juhliin parisenkymmentä, mut leipomista ja siivoamista riitti. Varsinkin kakkuja oli jos jonkinmoista. Jännitystä tuotti myös meikäläiselle se, kuinka hyvin tuun mahtumaan mun mekkooni. Otin nimittäin malleista tiukemman, joka kaupassa meni pari kuukautta sitten hyvin päälle. 

Mites sitten, kun se mekko oikeasti pitäis laittaa päälle?

Few days before "THE DAY" were super busy. We had invited around 20-30 people, yet we had lots of baking and cleaning up. We especially had quite a few different kind of cakes. I was also a bit nervous, if I still were able to fit my dress. When I went to choose and try few dresses, couple of months earlier, I had chosen the smaller one of that dress. That's because it fit me well back then. 

But now it was couple of months later and we had to get it on by ourselves?

Mummi ja ukki tulivat piipahtamaan perjantaina. Seuraavana päivänä he tulivat heti aamusta, sillä he halusivat tulla todistamaan lakituksen paikanpäälle. Aamulla mut herätettiin siis jo 7 aikaan, vaikka lakitus itsessään alkoi 10 aikoihin ja paikalla piti olla viim. 9:45. Ainakin oli aikaa valmistautua. 

My grandparents came to greet us on Friday. The next morning, they came again to our place 'cause they wanted to see my graduation. So I was waken up around 7am, even tho the ceremony started 10am and I had to be at the ceremony place 9:45. At least I got some time to get ready.

<random> Arvatkaa muuten ärsyttikö hieman et kostean ilman takia mun kiharat oli kutakuinkin lähteneen yliopistolle päästyä! Onneks olin edellisenä iltana krepannut vähän hiuksia, niin ne ei ollut ihan suorat. <random>

<random> I had made some curls to my hair earlier, but because of the moist weather, my hair started to straighten up when we got to the ceremony place. (= Tampere's university) You might guess, how I was getting annoyed by that fact. Luckily I had crimped my hair, so they weren't just straight. <random>

© Isä / Dad

Kun sit päästiin paikalle, sydän alko hakkaamaan kuin juoksulenkin jäljiltä. Mentiin seisomaan meidän paikoille jonoon ja mielessä pyöri vaan "ihan rauhallisesti vaan - kaikki menee hyvin, kunhan et kaadu portaissa."

Lakitus ja kaikki meni odotettua paremmin. Pysyin pystyssä normaalia korkeampien korkokenkien kanssa, laitoin lakin päähän vasta silloin, kuin pitikin jne. Ohjelma oli mieluisaa katseltavaa. Eniten mieleen jäi Akin (meidän musiikinopettaja) balladi 2. vuosikurssilaisten poikien kanssa ja puhe, jonka Ellu piti. Sen aikana oli itku lähellä, mut onnistuin pidättelemään - jee!

When I got to Tampere's university, I was getting very nervous and my heart was beating oh so quickly. I, and others from my group, went to the line and I was trying to calm my self down by thinking "now, calm down - everything is going just fine. Just don't fall down on the stairs."

The graduation went much better than I thought. I was able to not to fall down, tho I had high heels, which were higher than my usual ones. I put the hat on my head the moment I had to etc. The performances were nice to watch as well. The most memorable ones were Aki's (our music teacher) ballad with guys from 2nd year and Ellu's speech. During the speech, I was almost going to cry but I was able to held it - yay!  

© Isä

Varsinaisen seremonian jälkeen mentiin käytävälle odottamaan opettajien onnitteluja ja tervehdyksiä. Oli kyl tosi mukavaa, vaikka moni mua eniten opettaneista opettajista ei paikalla ollutkaan. mm. kaikki historian opettajat olivat poissa kuten myös filosofian opettaja ja pitkän matikan opettajat! Ainakin osa.

Mä onnistuin pitämään hymyn ja iloisen mielen kokoajan, vaikka edellisenä päivänä pelkäsinkin et kyyneleet pääsee pakoon silmistä. Norssi oli meinaan tosi yhtenäinen lukio ja voin valehtelematta sanoa, että vietin tähänastisesti parhaat kouluvuoteni täällä.

After the ceremony, we went to the hallway to wait for our teacher's congratulations and greetings. It was nice, tho most of the teachers, which taught me the most, weren't there. For example none of my history teacher were there, same goes with philosophy and (lond / advanced )  maths teachers! At least some of them weren't there.

I was able to keep my smile the whole time, tho the day before I had been afraid I wouldn't. I mean, our high school was quite united and I can say, without a word of lie, that I spend the best years of my "school life" here. At least for this moment.

Onnitelujen jälkeen sain muutamia ruusuja, onniteltiin kavereita ja juteltiin. Näin mun yhteiskuntaopin opettajan ja vaihdettiin muutama sana. Ennen lähtöä näin myös mun äidinkielen opettajaa ja vaihdoin muutaman sanan ruotsin opettajan kanssa. Mulle sanottiin, et oon tervetullut tervehtimään opettajia Norssiin.
En siis ollut varmaan kovinkaan kauhea oppilas? : D

After the congratulations I got few roses, I went to talk with my friends and congratulated them as well. I saw my social studies teacher (she hadn't been congratulating us earlier) and we talked for a short while. Before leaving I also spotted my Finnish teacher and talked a little while with my Swedish teacher. I had been told, that I was welcomed to come to see them (= teachers) at Norssi. I guess this shows that I wasn't very bad student. : D

Aika pian me (mä + perhe )lähdettiin kotia kohti. Siellä olikin jo jonkin verran porukkaa ehtinyt tulla. Siinä sit moikkailtiin ja siirryttiin olohuoneen puolelle juttelemaan, kunnes ruoka oli valmista. Hitaana kuvaajana (ja muistamattomana) en ehtinyt ottaa ruuista kuvia ennen leikkaamista, mutta... eiköhän näillä pärjätä!

After that we (I + my family) left to home. Some guests had already came there, when we came back. I greeted them and then we went to living room to talk and wait for the food. As a very slow (and forgetful) photographer, I didn't get to take pictures of the foods before they were cut. I guess (and hope) we can go with these ones.

Meillä oli tarjolla jos jonkinmoisto herkkua. Erilaisia makeita kakkuja, keksejä (kaupasta ostettuja ja tädin tekemiä ylioppilaita), karkkeja jne. kun taas suolaisesta syötävästä piti huolen karjalanpiirakat ja erilaiset voileipäkakut. Juomapuoli oli puolestaan kahvi ja tee, kylminä vaihtoehtoina taas oli mm. marjavesiä, jossa vesi oli hiilihapotettu sodastreamillä. Meillä ei ollut mitään super suuria juhlia ollut, joten kotivoimin (ja naapurin avustuksella) pärjättiin, ilman monen viikon hurjaa uurastelua. Tässä oli se hyvä puoli, et kun kaikki mahtu meidän olohuoneeseen, ei tullu mitään porukoita vaan kaikki jutteli keskekään jne.

We had a lots of food to serve. We had different kinds of sweet cakes, cookies (some made by my aunt, some bought from store), candies etc. The salty servings were Karelian pies and different sandwich cakes (layer cakes). Then we had coffee and tea. For those who wanted some cold drinks, we had berry waters, which were slightly carbonated. We didn't have extremely large party, so we could handle all the preparations and servings by ourselves (with the little help our our neighbor), without many weeks hard work. One good side of the whole thing was, that all had room in our living room and so everyone talked with everyone - no groups. 

I apologize the quality especially in this certain picture. D:::

Meillä ei ollut mitään tarkkaa aikaa, jolloin ihmisten piti tulla. Oltiin pistetty et kello x eteenpäin, joten ihmiset tuli vähän miten omaan aikatauluun sopi. Juhlat sit meni silleen et ensin onnittelut ➡ alkumaljat ➡ olohuoneen puolelle ➡ hakemaan syötävää ➡ takaisin olohuoneeseen syömään ja juttelemaan. Sit kun tuli lisää vieraita niin sama rumba. Mut oli kyl mukavat juhlat, pakko myöntää. Sit illasta mun oli vielä tarkoituksena tsekata kaupungin meno, samaan tapaan kuin edellisenäkin vuonna. Harmittavasti alko kuitenkin satamaan kaatamalla, joten vaatteet vaihtuivat astetta mukavampiin ja ei muuta kuin kahvia kitaan.

We didn't have any exact time, where our guests were supposed to come. We had told / wrote that x is the time when you can start coming. So everyone came, when they could. So the party went pretty much like greetings ➡ a welcome drink ➡ to the living room ➡ grab some food ➡ back to the living room to eat and talk with others. When new guests came, the same chain. It was very nice party, I really need to say. At first I was supposed to go to the city and check, how people are partying there, just like last year. Sadly it started rain so hard so I just change my clothes to more comfier ones and drank more coffee.

Mä en kamalasti puhunut vielä lahjoista, koska tbh en oo vieläkään ehtinyt kuvailla niitä. ^^; Mut suurimmaks osaks sain seteleitä, koska sitä eritoten pyysin. Näitä rahoja oon sitten kesän aikana käytellyt mm. Animeconiin menoon ja nyt tulevan BORN x Lycaon keikallemenon kustannan kans itse. Muita lahjoja oli mm. tuossa ylemmässä kuvassa oleva kaulakoru, pyyhesetti ja muki + murokuppi. Ehkäpä nekin pääsee jossain vaiheessa sit kuviin!

I didn't talk about the presents I got yet, because tbh I haven't taken pictures of them. ^^; Oh well, I mostly got money, which I had asked. I have used those moneys during Summer, for example when I went to Animecon. I'll also go to BORN x Lyxaon's gig and I buy the whole trip by myself. Other presents I got were for example necklace (which you can see in the picture above), set of towels, a mug and a cereal bowl (mug + bowl were a set as well.) Maybe I sometime take a picture of them as well!   

© Isä

Me (minä ja isä) otettiin nää ylioppilaslakkikuvat vasta seuraavana päivänä, koska oikea päivä oli niin hulinaa täynnä ja sää vähän epävakainen. Ei sit muuta ku yritys uusista kiharoista seuraavana aamuna ja mekko päälle. Niin ja samanlaiset meikit kans naamaan. Me kuvailtiin vähän kaikkialla ja osaan paikkaan lähdettiin ihan auton kanssa. Siispä sain ottaa muutaman levyn mukaan, jota kuuneltiin autossa.

We (my father and I) took these "Graduated pictures" the next day, since the real day was so busy and the weather wasn't too good. So the next morning was like, let's try these curls again and then, wear the dress once again. Oh yeah, and also I tried to do same kind of make up. We took picture in many places, some were that far that we left there with our car. 

Eiköhän siinä ollut se tärkein? Oli kyl aika päivä tämä, enkä vieläkään tuppaa uskoa että lukio on ohi. Meni kyl niin hujauksessa! Tässä vaiheessa pyydän anteeksi muutaman kuvan laatua. D: Mun kameran asetukset oli vaihtunut + koneelle laitettaessa ne vaan paheni. ; ; 

I guess that's all for now? It was quite a day, and it's still so hard to believe that my high school is really over. It went so quickly! I want to apologize the quality of some pictures. D: My camera had changed the settings and the quality was even worse, when I got the pictures to my computer. ; ;

Welcome Back ♥

29.7.2014

Tänä päivänä hymy oli herkässä. Olo oli niin iloinen, että melkein teki mieli tirauttaa pari kyyneltä sen merkiksi. Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Voin myös uskoa, etten ole ainoa E.L.F (aka Super Juniorin fani) joka kyseistä päivää odotti.

That was the day, when I kept smiling all the time. I was so happy that I almost wanted to cry for joy. I had waited this day so freaking much. I can also imagine (and hope) that I wasn't the only E.L.F (aka fan of Super Junior) who waited this day to come.

Odotus nimittäin palkittiin - Leeteuk tuli takaisin! ♥ Niille, jotka eivät Super Junior kuuntele/seuraa, Leeteuk oli armeijassa ja 29.7 oli päivä, jolloin hän suoritti asepalveluksensa. Nyt Super Juniorin leader on mukana pelissä ja yhtye alkaa valmistella uutta comebackiä syyskuulle~

Our wait was over - Leeteuk came back! ♥ For those who doesn't listen/follow Super Junior, Leeteuk was in military service and 29th of July was the date, when he was discharged from the service. Now Super Junior's leader is back at the game and they will begin the preparation to their upcoming comeback. (the news says, that the comeback will be on September) 

Mä tuun edelleen tosi innostuneeks kun ajattelen, että Leeteuk on oikeesti tullut takaisin. Et tulevissa haastatteluissa, kommenteissa jne. mä oikeesti näen sen siellä. 

Kuten blogia kauemmin seuranneet (ja/tai mut tuntevat) saattaa tietää, Super Junior oli ensimmäinen kpop yhtye, johon oikeesti tykästyin. Mä oikeestaan etsin käsiini sen postauksen, jonka silloin aikanaan kirjoitin, aikeinani linkata se tänne. Mä nauroin (ja facepalmasin) ihan liikaa sitä lukiessa, mut jätin sen muokkaamisen, koska no.... se oli sitä aikaa. :'D Jos haluutte lukea sen niin - siitä vain -.

I still become extremely happy when I think that Leeteuk is really back. That I can really see him in the upcoming interviews and comments etc. 

The ones, who have followed my blog longer time (and/or know me) might know that Super Junior was my first kpop group I actually got into. I actually searched the post I wrote about that and I thought to link it here. Actually when I found it and read it, I laughed (and facepalmed) waaaaay too much. However, I didn't want to edit it 'cause.... well it was that time. If you still want to check it our - feel free -.

Tota lukiessa tuli kyl hymy huulille, kun muistin sen innostuksen, mikä mulla oli tota kirjoittaessa. Lisäksi on hauska nähdä, kuinka mun suhde Sujuun on tiivistynyt / vahvistunut.

Anyway, while reading the post, it kinda makes me smile as well 'cause I can remember how excited I was while writing it. It's also funny to see, how my relationship with Super Junior have became stronger/more close. 

Mä ajattelin ensin alkaa sepustaa tähän pitkät.... tai no jonkinpituiset pätkät Sujun ja mun "historiasta".

First I thought about writing a long... well not exactly long but maybe a bit longer than normal text/talks about my "history" with Suju.

history ? D:

Mut kuten ylläoleva gif kuvaa, varmaan kovinkaan montaa ei aihe kiinnosta. Ehkä? (Okei okei, vakavasti ottaen se syy oli, et säästän sen pölinän sit johonkin muuhun postaukseen. Olishan se surullista käyttää kaikki kortit yhdeltä istumalta.) 

Mut jotain ajattelin kuitenkin pienesti mainita, koska... se selittää ehkä vähän sitä, miksi juuri Leeteukin palaaminen oli mulle tositositosi suuri odotuksen kohde.

The gif above kinda explains, how uninteresting the topic might be to the most of people. Maybe? (Okay okay, I was just kidding. In all seriousness, the actual reason was to save those things for some other post. It would be too bad to use all my cards at the same time.)

But I still decided to mention a little part, 'cause... it'd kinda explain why I was waiting Leeteuk to come back sososo badly. 

Kun mä sillon 2012 kesällä aloin kuunnella Super Junioria Tuizin aivopesun avustuksella, me katsottiin ihan ensin Adonis Campia. Me katottiin sitä alun perin sen takia, että siinä oli paljon Eunhaea, mut sit kun katottiin pari jaksoa niin aloin tykästyä myös muihin jäseniin. Vaikka Donghae oli se ykkönen, Leeteuk nousi tosi nopeesti  myö niille kirkkaimmille sijoille. 

When I started to listen Super Junior, Summer 2012, thanks to Tuizi's brainwash help, the very first thing we watched was Adonis Camp. We watched it because of Eunhae, but while watching couple of episodes, I also started to really like the other members. Tho Donghae was the number one, Leeteuk also rose to one of my favorite ones, quickly.

Parin kuukauden (jonka verran ehdin kuunnella Sujua ennen Leeteukin lähtöä armeijaan) aikana mä tykästyin tosi kovasti tähän Sujun leaderiin. Dang it - kys. henkilö oli jopa ensimmäinen sujusta, jota seurasin Twitterissä. 

Sen takia kirpas jotenkin kovasti, kun se 30.10.2012 sitten tuli. Olin koulussa ihan jees, mut kotona sit pääsi pari kyyneltä... tai ehkä muutama. Ja tää oli vielä, ennen kuin olin ees katsonut mitään kuvia tai videoita itse siitä tapahtumasta.

After the few months (which I had time to listen and get to know Super Junior before Leeteuk's enlistment.) I started to really like this leader of Super Junior. Dang it - said person was the first one of Suju that I followed in Twitter.

That's why it really was quite hard when the date 30.10.2012 came. I was okay at school, but when I got home I might or might not cried a little. And that was even before I had had time to watch any pictures and videos of that happening. 

Tän takia voitte varmaan arvata minkälainen fiilis oli, kun olin menossa nukkumaan maanantai-iltana (28.7). Mun "yörytmi" on mennyt siihen pisteeseen, et valvon oikeesti tosi myöhään ja herään joskus ehkä 1 aikoihin seuraavana päivänä. Oltiin siis jo tiistain puolella, ennen kuin olin nukkumassa. Anyway, ennen nukkumaanmenoa kävin tsekkaamassa instagramin. Ilo oli käsinkosketeltava, kun näin Donghaen, Heechulin ja Yesungin instagrampostaukset, jotka vahvistivat sen, että Leeteuk oli oikeasti tullut takaisin! Nukkumaan mennessä sitä vaan hymyili leveästi ja pari ilonkyyneltä vierähti silmäkulmasta. 

Seuraavana aamuna olinkin sitten pelkkää hymyä ja mielessä jylläsi - WELCOME BACK,  WE MISSED YOU ♥! Olin niin helpottunut, että viimeistään Super Juniorin comebackin aikoihin syyskuussa saadaan oikeesti kuulla Leeteukista. (Ja nyt siis puhun lähinnä et kuulee Leeteukin äänen, näkee uusia kuvia ja ehkä mahdollisesti myös ajatuksista joita postaillaan twitteriin jne. En siis puhu pelkistä uutisista. ^^)  Tän takia oon mm. nyt käynyt paljon twitterissä tsekkaamassa, josko Leeteuk päivittäis sinne jotain - edes jotain pientä. Vielä tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta toivossa on hyvä elää!

Because of all this, you might guess how I felt on Monday (28.7.) night, before going to sleep. My "sleeping habits" have gone to that point, where I stay up late and I wake up somewhere around 1 pm next day. So before I went to sleep, it was already Tuesday. Anyway, before going to sleep I decided to check out instagram. My joy was overwhelming when I saw Donghae, Heechul and Yesung's instagram post, which kinda show it that it was really true, Leeteuk had really came back! When I finally went to sleep, I smiled so widely and I might got a bit teary just 'cause of all the joy I felt.

Next morning I was smiling oh so widely and whole day I was thinking stuff like - WELCOME BACK, WE MISSED YOU ♥! I was so relieved that at least during Super Junior's comeback in September, I finally hear about Leeteuk. (And I'm talking about things like hearing his voice and new pictures, maybe about some thought which he'd post twitter. So not only news. ^^) Because of this, I have checked twitter a lot, just if Leeteuk might have wrote something new there - even if it's just something small. This haven't happened yet, but there's always hope!

Mä olin niin innostunut koko asiasta, et mun tiistai oli oikeesti tosi Super Junior painotteinen. Mulla ei muutenkaan ollut oikein mitään tekemistä, joten tein sellasia "jäsen x singing compilation levystä sexy, free & single" tyyppisiä videoita ja muutenkin musiikki meni paljolti Sujun ehdoilla. Ette arvaakkaan kuinka monta kertaa esim. popitin tätä kappaletta, varsinkin tota alun ja lopun puhekohtaa. (Muistan kun kuulin sen ensimmäistä kertaa ja olin sillee 'jaa suurin vai?') 

I was so excited about this "comeback" thing, that my Tuesday was very much Super Junior oriented. I didn't originally have any plans so I started to do those "member x singing compilation from sexy, free & single album" kind of videos and also the music I listened was pretty much Super Junior. You can't even guess, how many times I listened this song, especially the beginning and the end.

♣ This song is dedicated, to the world's biggest fanclub - the ELF. My girls, my angels ♣

Hyrhyr, nyt avasin teille vähän näitä mun fangirl ajatuksia enemmän kuin yleisesti. Ainakin huomasitte, et osaan paikka paikoin olla tosi (itku)herkkä! Mä en nyt turhia alkanut sensuroimaankaan. Näytetään vaan rehellisesti miten asiat on eikös. : D

Hyr, now I opened up my fangirl thought, more than usual. At least you can see, that from times to times I can be very sensitive (crybaby)! I didn't want to censor anything. I mean, let's just show, how things/thoughts honestly are, right. : D

Tää oli tällainen nopea blogin päivitys (tosin, tääkin vei odotettua enemmän aikaan). Halusin vaan päästää mun tunnelmat tästä tapahtuneesta ilmoille + näyttää, ettei blogi ole vieläkään kuollut. Mulla on oikeestaan monia postausideoita hihassa, joitain oon jo alottanutkin. Niitä pitäis sit kohta tipahdella tänne blogiin. Siihen asti, näkemiin!

This was a quick blog post (tho it took more time I first expected). I wanted to write/ let my feelings out and also show, that my blog is still not dead. I have actually quite a many post ideas and I have actually started few. So stay tuned and until then, bye bye!

AN CAFE 110314 - Part. 2

Nyt päästiin viimein itse keikkapostaukseen. Jos et ole vielä löytänyt itseäsi sarjan ensimmäiseen osaan (joka käsittelee siis mm. jonotusta ja VIP -tilaisuutta), pääset sinne täältä.

It's time for An Cafe's concert post, finally. If you haven't read the first part of this "AN CAFE series (which include memories/stuff from lining & meet&greet). You can go read it from here.

Kun vippiläiset olivat pääseet paikoilleen ja jäsenet olivat takahuoneessa, jonottajat päästettiin sisään. Kaikki näytti niin hurjalta, jonka vuoksi painauduin vaistomaisesti kohti aitaa. Se ryntäys saliin oli jotain tätä luokkaa! Mä olin tosi varuillani oman paikkani vuoksi, pääsinhän paikalle, jotka kovasti halusin ja tavoittelin - eturiviin, vasempaan reunaan, josta näin jokaisen jäsenen erittäin hyvin. Onneks ku ihmiset pääsi lähemmäs lavaa, tilanne helpottu/rauhottu eikä mun ees tarvinnut pelätä oman paikkani puolesta. ^^

When VIP people had gotten to their places and members had gone to backstage, staff let people (who lined) in. It actually looked very frighting and I nuzzled closer to the fence. The situation was quite similar to this! I was kinda scared for my place, since I had the best place I could hope. I was on the first row on left side and during concert, I knew I'd see every member well. Luckily when people got closer to the stage, situation calmed and I didn't need to worry for my place. ^^

Tää kuva on Jennan blogista! Käykää myös tsekkaamassa myös hänen postauksen An Cafen keikasta.
Tästä kuvasta voitte bongata mut ja saatte kuvaa mun sijoittumisesta. Oon tossa vasemmassa reunassa ja mulla on BondS pyyhe kaulassa. (näkyy tollai punaisena) Keikan aikana liikuin ihan inasen keskemmälle, Wagamama Koushinkyoukun aikana, mut sekin oli ihan vaan inanen.

The picture is from Jenna's blog! Go check her post about An Cafe's concert, as well.
From this picture, You can see me and see my place. I'm on the left side and I have my BondS towel around my neck. During the Wagamama Koushinkyouku the row moved a little and my place was a little more closer to the center.

Aitaa piti asentaa/korjata siinä alussa (sitä laitettiin mm. inanen kauemmaksi lavasta), jonka vuoksi jouduttiin olemaan ihan vähän kauempana. Se kesti siinä muutaman tovin, kunnes päästiin sit paikoillemme. Ennen keikkaa jakelin lyriikkalappuja keikan yllätystä varten. Odottavan aika on pitkä ja toi kuvas totisesti fiiliksiä keikan alkua odotellessa. Onneksi ympärillä oli kivaa porukkaa ja siinä sit vaihdeltiin sana jos toinenkin. Lopulta kaikkien jonotus palkittiin ja An Cafe asteli lavalle.

In the beginning of our waiting, the staff fixed the fence. (they put it a bit farther away from the stage.) It took a little why but after that we got back to our places. Before the concert started, I gave some more lyric papers to the people, who didn't have them yet. The time felt kinda long, but luckily the people around me were nice and we talked a little while waiting the concert to start. But then - An Cafe came to the stage.

Keikka oli ihan LOISTAVA, ainakin jos multa kysytään. MIKÄÄN keikka ei oo aikaisemmin ottanu mua näin valtaansa. Oon ollut tosi loistavilla keikoilla aikaisemmin, mut ei ne tän veroisia silti olleet! Mä olin kuin omassa vaaleanpunaisessa kuplassa, jota kukaan ei voinut rikkoa. Tää tuntu myös ihan fyysisesti, koska esim. mun korvat blokkas tosi hyvin kaiken kiljumisen, jota takaa kuulu. Se oli vain hiljaista takamelua. Ainoo minkä kuulin tosi tosi hyvin, oli An Cafen musiikki ja Mikun ääni.

For the beginning I can the, the concert was AWESOME, at least if you ask me. NO OTHER concert has taken me so into it. I have been on awesome concert, but none of them were on the same level with this one! I felt like I was in my own pink bubble, which no one could break. It also felt physically since I really couldn't hear people's screaming that loud. (Tho I know they were screaming!) I only heard An Cafe's music, Miku voice etc.

> Mä kokeilen keikkaan samanlaista lähestymistyyppiä kuin Overworldin keikkaan. Eli en pistä erikseen ns. ihkutusta vaan se on tekstin seassa. (Yritän, oikeesti yritän pitää sen mahd. realistisena okei. Mut sanokaa toki mielipiteenne et onko tää tapa parempi vai kannattaako mun pitäytyä samanlaisessa kerrontatavassa, mitä käytin esim. An Cafen 2012 keikassa. Tiedän sit mitä käyttää tulevaisuudessa.) >

Mulla ei oo myöskään mitään hajua settilistasta, mut onneks sen löytää netistä. Muistan vaan et keikka alko Smile ichiban ii onnalla ja loppu BondSiin. Mulla on toki mielessä fiiliksiä jne. joita voin jakaa, vaikken suoranaisesti muistakaan minkä biisin aikaan/missä kohtaa keikkaa jutut tapahtu. :D

> I tried to write this post the same way, as I wrote Overworld's concert post. It's a bit different, which I used, when I wrote An Cafe's 2012 concert post (here). I'm not so sure if you can actually spot the main difference in my translations since it's more huge on Finnish ver. >

I actually had no idea about the setlist, but luckily you can find it on internet. I only could remember that it stated with Smile ichiban ii onna and ended to BondS. Ofc I have the feelings, memories etc. which I can share with you, but I really can't remember that well, in which part/during what song, they happened.

Anyway, here's the setlist →

Set List:

1. Smile Ichiban II Onna

2. ROMAN ~Let's make precious love~

3. Wagamama koushinkyouku

4. Snow Scene

5. Ryuusei Rocket

6. Amazing Blue 

7. Tekesuta Kousen Anti aging ver. 

8. Escapism 

9. Kimi no machi 

10. Bee Myself Bee Yourself 

11. Natsu Koi Natsu GAME 

12. Kakusei Heroism 

13. Itai Onna ~NO PAIN, NO LOVE? JAPAIN GIRLS in LOVE~ 

14. Maple Gunman 

15. Cherry Saku Yuuki 

ENCORE

16. MY HEART LEAPS FOR "C"

ENCORE 2

17. BondS -Kizuna-

Mä tein koko keikan ajan fureja - no joke. (Sellaisia kappaleita lukuunottamatta, joissa ei ole fureja.) Mä osaan niitä jo ennestään ihan mukavasti, onhan niitä nyt ainakin se neljä vuotta tullut harrastettua. Uudempien kappaleiden fureja en tiennyt (paitsi osasin vähän matkaa Bee Myself Bee Yourselfin fureja, nico nicoa katsoneena.), mut aina joko Yuuki tai Miku näytti, mitä pitää tehdä seuraavaksi. Kaikkein parasta oli se, et meidän ympärillä (tai ainakin siinä mun vieressä) ihmiset oikeesti teki fureja! Oli ihanan yhteisöllistä, kun kaikki teki samalla lailla ja Wagamama Koushinkyoukun astelut oli esim. rakkaus. ♥

I danced the songs dances/did furis the concert - no joke. (Obviously I didn't do them on songs, which had no furis/dances) I've learned them past 4 years, so I know many of them quite well~ I didn't know the newest songs furis tho (Expect I knew a little part of Bee Myself Bee Yourself , since I had watched nico nico lives), but luckily ether Yuuki or Miku showed, what to do next. One of the best moments were, when people around (at least next to me) danced as well! It felt so communal when everyone did the same thing. For example, the step parts on Wagamama Koushinkyouku. ♥

Koska "näköala" kaikkiin jäseniin oli mitä mainioin, ehdin siinä tiirailla jokaista vuorotelle. Yleisimmin katse kyllä oli niissä, jotka olivat siinä ihan lähellä/edessä aka Kanoniin ja Terukiin. Mä en ees jaksanut laskea, monesti sydän jätti pari iskua välistä, kun kohtasin Terukin hymyn (Etenkin kun meidän 'katseet kohtasivat'). Ketään ei tosin varmaankaan ihmetytä, että mun katse osui juuri sinne rumpujen taakse?
Kerran uskaltauduin näyttämään myös pientä sydäntä biisien välissä. Teruki huomasi sen, hymyili ja näytti sydäntä takaisin. (*/ω＼*)

Takuya oli super ihana ja tuntui, et se oli keikan aikana vähän rohkaistunut fanien suhteen. Voi olla kans se, et silloin olin jossain 5-6 rivissä, enkä sen takia pysty kunnolla vertaamaan. Nyt kuitenkin se tuli ottamaan oikein kunnolla kontaktia mm. Snow Scenen aikana Takuya otti kunnolla katsekontakia ja hymyili tosi söpösti. :3

I was able to see every member very well, I really was. That's why I just watched all the members once in a while. I still need to admit that mostly my eyes were on the members, who were close aka Kanon and Teruki. Their smiles were so cute really! I once showed a heart and Teruki noticed it, smiled and showed heart back. (*/ω＼*)

It seemed Takuya was more comfortable with fans this time, (I mean, more braver etc.) at least compared to last time. I can of course be wrong as well, since on 2012 I was somewhere around 5-6 row and I can't compare as much. But I have to say, the looks he gave to the audience were really adorable! :3

Rakkaus Ryuusei Rockettia kohtaan ei varmaan oo monelta mut tietävältä/tuntevalta jäänyt näkemättä? Se on mulle henk. koht. tärkeä kappale jne. Voitte siis kuvitella, mitkä fiilikset oli, kun kys. kappaleen alkusoinnut kajahti Tavastialla! (Tai pikemminkin ensimmäiset sanat mut~) Vaikka koko keikan olinkin mukana täysillä, toi hetki jäi mun verkkokalvoille ja muistiin vielä kirkkaampana ja silloin sitä vasta tanssittiinkin/heiluttiin.

My love for Ryuusei Rocket is quite familiar thing for those, who know me. It's very important song for me so you can imagine my feelings, when they started to play it! It was one of the moments, which really stay on my memories very clearly.

Bee Myself Bee Yourselfin aikana, Yuuki tuli tanssimaan lavalle. Herra "eksyi" myös useaan otteeseen meidän eteen ja näytti koko ajan, mitä tehdä. Yuukin hymy oli kyllä tosi suloinen, kun se huomasi, että me otettiin mallia ja tanssittiin tunteella.

Yuuki came to dance during Bee Myself Bee Yourself and he came to our side many times. (like to the very end of the stage.) He smiled the whole time and showed, what to do. He also looked so pleased and happy when he noticed, that we actually danced and had time of our lives.

Keikan aikana tajusin, et Kanon on oikeesti tosi karismaattinen. Oon siis ennenkin kyl tajunnut tän asian, mut se silti jotenkin yllätti. Nimittäin huomasin tosi usein, et mun katse jotenkin kiinnitty Kanoniin kun kaks magneettia toisiinsa. Mut sen takia huomasinkin sen, että Kanon huomasi meillä olevan tosi hauskaa. Siispä basisti päättikin palkita meitä ja kesken biisin käveli ihan lavan reunaan, siihen meikäläisestä vähän vasemmalle ja käänsi bassoa silleen, että basson kaula oli siinä nenän edessä. Tarviiko sanoa, että meikäläinen vähän jäätyi/hämmentyi siinä tilanteessa. Siinä sitten vähän taputeltiin sitä bassoa tyylillä "No on kyllä hieno basso..... hehe"

I actually realized during the concert, how charismatic Kanon is. I mean I've known that earlier, but I really, really realized that on that night. Kanon really noticed how fun we had and he decided to ... somehow "thank" us for it (I can't actually find the correct word but... ^^; ). During the song, he walked to the very edge of the stage and turned a bit, so the bass' neck came right in front of me. Like _right_ in front of me and I was a bit like confused and I didn't know what should I do, so we just touched the neck a little. (Like pat/stroke it. And ofc we didn't touch the strings, only the backside since Kanon was still playing.)

An Cafen spiikit oli oikeesti niin ihania! Ensin Miku käpelöi vyötään, josta hän sitten vetäisi lapun ja alkoi lukea lauseita..... valitettavasti Miku oli ottanut väärän lapun. Kukaan ei ymmärtänyt mitään ja kaikki vaan tuijottivat hämmästyneinä. Voi toista, Miku oli ihan nolona! :'D ♥
Teruki taas puolestaan alkoi puhua muumeista. Hän nimesi jokaisen jäsenen muumiksi mm. Terumin, Muumikun jne.
Mä en kuollakseni muista, mitä muut puhuivat. Vahva veikkaus on, että kyselivät fiilistä ja sanoivat jotain pientä suomeksi mm. kiitos jne.

An Cafe's speeches were so nice! Miku had written some sentences to paper... unfortunately for him he first took wrong paper. Everyone were a bit confused 'cause we couldn't understand a thing. Poo Miku, he was so embarrassed! :'D ♥
Teruki started to talk about moomins. He even had "moomin names" for every member, like Teruki was Terumin, Miku was Muumikun etc.
Sadly I can't now remember what others talked but I believe they asked if we were having fun and said some things in Finnish, like thanks etc.

Vähän ennen An Cafen siirtymistä takahuoneeseen (aka ennen encorea) olin huomannut, että kaulalla ollut BondS pyyhe oli päässyt tippumaan. Siispä etenkin Cherry saku yuukin!! aikana mut valtas pieni paniikki, missä pyyhe on. Heti biisin loputtua ja Antikun lähdettyä lavalta, mä käännyinkin kysymään apua takanani olevilta. Oli tosi pimeää - lattiaa ei näkynyt. Olin tosi iloinen siitä, että ihmiset yritti auttaa mut takaa sitä ei ainakaan löytynyt. Onneksi se sit löytyikin mun ja vieressä olevan tytön välistä. Olin niin tuhannesti helpottunut ja kiitollinen.

A little before the break (before encore) came, I noticed my BondS towel wasn't around my neck anymore and I started to feel a bit panicky. When Cherry saku yuuki!! ended and An Cafe had left from the stage, I turned around and asked help. It was very dark - we couldn't see the floor. Tho we first couldn't find the towel, I was happy that people were willing to help me. Luckily we found it a moment later, it was between me and the girl next to me. You can imagine how relieved and thankful I was.

Hetki meidän piti odottaa, kunnes An Cafe saapui uudestaan lavalle. Muistattehan, kun viime postauksessa (VIP postaus) kerroin mun, Jonnan ja Iitun paitaprojektista, jossa tein paidan Terukille? An Cafen astellessa lavalle, Miku oli laittanut normaalin keikkapaidan sijasta päälleen Jonnan tekemän "I'm sexy and I know it" -paidan. Huomattua vaihdettiin siinä innostuneet katseet! Ennen soittamisen aloittamista, Miku luki paidan tekstin.

We had to wait for a while until An Cafe came to stage again. Do you remember, when I told you about the shirt project (made by Jonna, Iitu and me) on the meet&greet post? When An Cafe came to the stage, Miku was wearing the "I'm sexy and I know it" shirt, which Jonna had made for him. Before they started playing, Miku read the text of the shirt.

Biisin jälkeen An Cafe kiitteli kovasti yleisöä ja keikka oli (suunnitellusti) lopussa. MUTTA siinä vaiheessa tulikin meidän projektin vuoro. YOU alkoi kuulua salissa ja jäsenet olivat hämmentyneitä. Miku, joka oli sillä hetkellä selin yleisöön, kääntyi katsomaan yleisöä. Pian hämmennys muuttui hymyksi, kun hän tunnisti kappaleen, jota laulettiin. Kaikki jäsenet hymyilivät ja kuuntelivat, Miku alkoi laulaa hetkittäin meidän kanssa, auttoi vaikeilla ja takkuilevilla hetkillä. Onneksi kertosäkeistö meni tosi hyvin ja laulu kuului ainakin sinne, missä itse seisoin, raikuvana. Oli ihana katsoa, kuinka välillä saa itse omat idolinsa hymyilemään samalla tavalla, miten he saavat minut hymyilemään omalla musiikillaan ja persoonallaan. Mun sydän suli myös pienesti sille, kun Teruki oli niin liikuttunut, että alkoi itkemään. \(^-^*)

After the encore, My ♥ leaps for "C, the members started to thank the audience since the concert was ending. BUT then came the time for our project. We started to sing YOU and An Cafe was very surprised. Miku, who was facing the drums at that moment, turned around and he looked so surprised but right after he started to smile (when he realized which song we're singing.) Everyone were smiling while listening and Miku helped us by singing with us once in a while. It was awesome feeling to see, that you've made your idol smile the same way, they make you smile by their music and personality. My heart also melt a little when I saw, that Teruki was so moved that he started to cry a little. \(^-^*)

Kiitos yhteistyömme, saimme annettua An Cafelle mukavan lahjan. Me myös saimme extrakappaleen, nimittäin settilistaan lisättiin BondS ~Kizuna~. Miku vaan hymyili (pikemminkin virnisti) yleisölle ja sanoi "I feel like playing BondS now. You want to hear it?" , johon yleisö tietysti antoi myöntävän vastauksen.
Biisin aikana Miku keräili muutamia lyriikkalappuja ihmisiltä ja se jos mikä sai mut tosi onneliseksi.

Miku päätti käydä moikkaamassa meidän laitaa oikein kunnolla. Hän nimittäin astui toisella jalallaan aidan päälle,ihan siinä mun edessä. Silloin päälle tuli aika monta cafekkoa, kukapa ei haluaisi koskea Mikun jalkaa? :D Tää sit aiheutti sen, et käsitulva siirsi mun käteni suoraan Mikun säärelle (aika lähelle polvea). Siinä sit katse meni suoraan Mikua kohti tyylillä "omg sorry, en mä tarkoituksella näin 'lähentele' tms." ja Miku katso takaisin sillee "we're cool, don't worry" tyylillä. Aka siinä sitten jatkoin furien tekoa, käsi leväten mikun säärellä (Niin kauan kuin sitä kesti. Se tuntui ikuisuudelta, mut kesti oikeesti ehkä..... en osaa kyl sanoa. :'D)

Thanks to your cooperation, we were able to give nice present to An Cafe. We also got an extra song, when they add BondS ~Kizuna~ to their setlist. Miku was smiling (more like grinning) to audience and said: "I feel like playing BondS now. You wanna hear it?", and audience cheered. During the song, Miku collected few lyric papers, which made me very happy.

During the song, Miku came to "greet" us. He came to our side and then put his other leg on the fence. (like, he stepped to it) Then many cafekko's reached to touch his leg and their hands pushed my arm onto Miku's leg. I first watched him with a look like "Sorry, this wasn't actually my intention but..." and he had that "don't worry, we're cool~" look on his face.

Video on Jennan kuvaama!! Mä halusin liittää tän tähän kohtaan, koska
jos katsotte tarkasti, näätte mut eturivissä. Tai no, enemmänkin mun käden.
( Vasemmassa reunassa, musta sormikas/käsine kädessä.  )

The video is taken by Jenna!! I wanted to add this here, 'cause if you
watch this closely, you'll see me on the front row. Well actually you
can see my hand. (The hand on the left side, with black glovelettes ) 

Kun keikka oli oikeasti lopussa, An Cafe heitti yleisöön tosi paljon erilisia tavaroita. Sinne meni Mikun juomapulloja, plektroja ja muutama BondS pyyhe. Kaikki heilutteli yleisölle ja Takuya & Yuuki tuli antamaan vielä läppyjä (Se oli enemmänkin sellainen "otetaan kädestä kiinni" kuin pelkkä high five) faneille. Allekirjoittanut sai muutamat parikin 'läppyä' kummaltakin. Ehkä "kova työ" todella huomattiin. :'3 (... aina saa haaveilla! )

When the concert was really ending, An Cafe throw lots of stuff to the audience - few bottles, plectrums and also few BondS towels. Everyone were waving to the audience and Takuya & Yuuki also came to give some high fives to the fans. ( They were more like handshaking tho, since they actually grabbed our hands. Or at least my hand. )

I was the first one to get cut. (My place was right next to the girl, on Kanon's side)
Picture taken from An Cafe's official face book

An Cafe meni siinä riviin ja valmistautu antamaan viimeisiä kiitoksiaan. Salista kuului eri jäsenien nimiä. Kun tuli vähän hiljaisempaa niin eiköhän siellä sitten löydy meikäläinen, joka huutaa ei-niin-hiljaisella äänellä "Yuuki". Kukaan ei sanonut mitään, mut kys. jäsen kyllä kääntyi nopeasti katsomaan mun suuntaani.
Tän jälkeen An Cafe sit sanoivat meille viimeiset kiitokset ja viestit. Me tehtiin yhdessä vielä "Tiramisu, Tiramisu" huudot.

After that the band went to row and were preparing to say the last greetings to us. You could hear members names, as fans shouted/cheered for them. An Cafe gave us the last messages and after that we did "Tiramisu, Tiramisu" shouting.

Mä olin yksi onnekkaista ja sain kun sainkin keikalta Kanonin plektran. ^^
Btw, I was one of the lucky ones & I got Kanon's plectrum. ^^

Keikan jälkeen olo oli aika hutera ja mä en päässytkään parikymmentä askelta pidemmälle. Jalat ei vaan yksinkertaisesti kantaneet ja mun oli pakko päästä lattialle hetkeksi aikaa. Anskuti jäi oottamaan mua ja auttoi mua pääsemään narikkaan. Kiitos! ♥

After the concert, I was feeling bit dizzy and I had to sit down for a while. Anskuti stayed with me and helped me to get to the cloakroom. Thank you! ♥

Narikasta sainkin mun kamat aika nopeesti ja odottelin hetken Essiä, jonka luokse olin menossa keikan jälkeen. Me oltiin sisällä vielä vähän aikaa, sain juteltua kavereiden kanssa jne. Käytiin myös hakemassa 2014 pienet flyerit, joita sai ilmaiseksi. Kun päästiin ulos, näin heti Mimon ja Jonnan. Me lyöttäydyttiin siinä porukkaan ja puhuttiin yms. Oli tosi ihana fiilis, mut jo siinä vaiheessa keikkamasennus alkoi iskeä naamalle, vaikka se olikin pientä "nyt se on ohi...." fiilistä.

I got my things quite quickly from cloakroom and after that, I waited Essi a while, since I was going to go to her place after the concert. We spend some time inside, talked with friends and I also went to get a small tour flyers. When we got out, I saw Mimo and Jonna. We sat with them, talked etc. tho we had a bit "sadly it's over now" feelings.

Ihmiset ympäriltä lähti ja meitä oli meidän about viiden hengen porukka. (Paikalle kyllä tuli vielä muutama, ehkä about kolme ihmistä.) Juteltiin siinä enemmän ja tutustuin Mimon kaveriin Veeraan. Me puhuttiin oikeestan vähän kaikesta mm. An Cafesta, omista kokemuksista (monenlaisiin asioihin liittyen) ja myös mm. Sujusta! Sit yhtäkkiä kuultiin ääniä sisältä ja etuovien vieressä olevan backstagen ovesta tuli staffeja viemään tavaroita pois. Siinä vaiheessa sitä oikeesti tajusi, me tullaan näkemään An Cafe vielä kerran.

People around us were taking their leave, but our group still stayed in front of Tavastia. (Some people, around three(?) came back a bit later tho). We talked more and I got to know Mimo's friend Veera. Our group had actually many topics, for example we talked about An Cafe, our own experiences for different things and Super Junior! Soon we heard some voices coming from inside, the backstage's door (which is next to Tavastia's front door) opened and some staff came from there. They were carrying some concert stuff to the big taxi, in front of us. Then I actually realize, that I'm probably going to see An Cafe one last time, before they leave Finland.

Mulla oli jäänyt lyriikkalappuja kaksi kappaletta, joista toisen pidin itselläni muistona, toisen päätin antaa An Cafen matkaan. (Mulle tuli vaan sellainen fiilis,et haluisin antaa muistoksi yhden... keikalla kerättyjen lisäksi.) Sit aika nopeesti tilanteen tajuamisen jälkeen nähtiinkin tuttuja naamoja. Mä astuin yhden askeleen eteenpäin ja ojensin lapun ensimmäisenä tulevalle, joka oli Kanon. Olin sen verran sivussa kuitenkin, etten blokannut tietä, eikä Kanonin tarvinnut pysähtyä matkalla autoon. Tykkäsin siitä, että kaikki kunnioittivat jäseniä sen verran, ettei yritetty pysäyttää heitä. (= kaikki pääsivät rauhassa autoo, ei pyydetty nimmareita tai kuvia tms.)

I still had two lyric papers and I decided to give one to An Cafe, the other one I wanted to keep myself as a memory. (I just felt like, I'd want to give one to An Cafe.) Soon we saw familiar faces. I took one step and gave the paper for the first one, who came out of the building. (it happened to be Kanon). I had watched my place like I didn't block their way to car ( like they were able to take the paper but they didn't need to stop.) I was super happy, that people respected the members and let them go to the car without stopping them. (Like they didn't went to ask pictures etc.)

An Cafen auto oli sellainen isompi taksi, ei red bus, mikä aikaisemmin kiertueella. Kaikki jäsenet eivät tulleet autoon samaa matkaa, sillä Teruki oli jäänyt vielä Tavastialle. Muut neljä jäsentä sen sijaan astelivat autoon. Miku istui aivan keskioven lähellä ja näki meidät auki olevasta ovesta. Ilme oli aikalailla "eksynyt koiranpentu" ilme. Katse kävi meidän pienessä joukossa ja Miku näytti siltä, kun olisi halunnut tulla hetkeksi pois autosta ja jutella kunnolla meille.

An Cafe's car was a bigger taxi, not their tour bus. Four member (Kanon, Takuya, Miku & Yuuki) came to car but Teruki was no where to found at first. The four members went to their seats. Miku was sitting near the door and he kept watching us and kinda looked like he wanted to come and talk with us but wasn't sure if he could. (the look was similar to 'lost puppy')

Muut olivat ehtineet istua taksissa jo jonkin aikaa, kun Teruki viimein käveli pois Tavastialta. Hänellä oli kädessään pizzapala ja kun hän huomasi ulkona olevat cafekot, hymy kasvoilla kirkastui. (Edelleen puhun siis Terukista. :D) Hän nyökkäili tervehdykseksi, kiitti showsta/illasta ja nosti pizzapalaa ja kertoi sen olevan maukasta.

The other had already sat some time in taxi, until Teruki walked out of Tavastia. He was eating a piece of pizza. When he spotted us, he started to smile very brightly. He nodded his head as greeting, thanked for the show/night and also told us, that the pizza was very yummy.

Tavaroiden roudaamisessa taksiin kesti vielä hetki. Sen aikana meillä oli mahdollisuus puhua, enemminkin huudella, An Cafen kanssa. Ainoa keskustelu, jonka muistan hyvin meni suurinpiirtein näin:
Minä: Thanks for the concert ! I'll miss you~
Miku: *Kääntää katseensa muhun, nyökkää ja hymyilee pienesti* We'll be sure to come back!

Kun kaikki tavarat olivat mukana ja lähtö oli käsillä, jäsenet vilkuttivat meille ja huusivat autosta "Bye bye" (erotin etenkin Terukin ja Mikun äänen). Me vilkutettiin ja 'hyvästeltiin' bändi siinä ja kun auto katosi näkyvistä, tajusin että nyt se päivä on oikeesti ohi (fyysisesti siis) ja pari kyyneltä pääsi silmistä. Huomattiin, että mulla ja Essillä tuli kiire bussille. Me halattiin ja sanottiin nopeesti heipat Mimolle ja Veeralle (Jonna oli ehtinyt lähteä jo aikaisemmin), jonka jälkeen suunnattiin juosten bussipysäkille. Ihmeen kaupalla me ehdittiin kuin ehdittiinkin bussille !

It still took a while, before the staff's got everything into the taxi. During that time we were actually able to have little chat (more like we shout to the car and An Cafe shouted the answer. It was pretty noisy out there.) with An Cafe. The only "conversation" I remember clearly went somewhat like this:
Me: Thanks for the concert! I'll miss you~
Miku: *Turns his face to look at me, nods and smiles a little* We'll be sure to come back!

When all the stuff were on the car, it was time to An Cafe to leave from Tavastia. Members waved us and shouted "Bye Bye" (I could hear Teruki's and Miku's voice very well.) We waved back until the car was out of our sight. Then I really realized that now the day was really ending. Essi and I noticed that we had to hurry if we still wanted to catch our bus. We hugged and said good byes to Mimo and Veera (Jonna had left already), after that we ran to the bus station. Fortunately we catch our bus!

Vaikka keikasta oli tosi hyvät fiilikset, ihania An Cafe poikia oli jo ikävä. ♥ Päätinkin käydä twitterissä ja sanotaanko, että seuraavat tweetit eivät ainakaan ikävää helpottanut.

Tho the concert gave us awesome feels, I started to miss An Cafe already. ♥ So I decided to go and check my twitter and lets just say, the following tweets didn't make the longing disappear.

Pakko myöntää, että ikävästä huolimatta tää Terukin tweetti sai kyllä myös hymy huulille. Ilta oli kyllä todella NYAPPY TIME! ♥

Tho I have to admit that Teruki's tweet also made me smile since the night was totally NYAPPY TIME! ♥

Kun päästiin pois bussista, Essin isä olikin meitä vastassa ja päästiin autokyydistä. Olin niin rättiväsynyt et
mentiin aika nopeesti nukkumaan, kun päästiin perille. Ennen sitä syötiin kyllä vähän iltapalaa ja juteltiin. Pääsin nukkumaan An Cafe seinän viereen, joten hyvät yöunet oli taattu!

When we got off the bus, Essi's dad was there and we got car ride to their place. I was super tired and so we went to quite quickly to sleep. We first ate some and talked. I was able to sleep next to An Cafe wall, so I was able to sleep well!

Aamulla olikin sitten lisää ihania tweettejä tullut!

Next morning I saw, that there were more nice tweets on twitter!

Aamu kului ensin aamupalaa syöden ja sit vaihdettiin kuteet päivää varten ja otettiin muutamia kuvia. Mä
selailin An Cafen 10-vuotis kirjaa, joka Essillä oli. Vietiin Kiraa (Essin koira) lenkille ja katottiin An Cafen 2012 DVD'tä hetken aikaa + Pasilaa. Aika meni tosi nopeesti kun on hauskaa. Pian mun pitikin lähteä kohti juna-asemaa ja sieltä kohti Tamperetta.

The morning went by eating breakfast and taking some pictures (after we had changed the clothes). I watched/read An Cafe's 10th anniversary book, which Essi had. We took Essi's dog, Kira, out for walk and watched An Cafe's 2012 live DVD and Pasila (Finnish show) a little while.

(ノ^∇^) The pictures were so nice. I really want the book as well~

Oli tosi kiva, kun oli pystyi puhua keikasta ja vipistä jonkun kanssa, heti seuraavana aamuna.
Oli tosi mukavaa, kiitos! ♥

It was awesome that I was able to talk about the gig and meet&greet with someone, right on the following morning. It was nice, thanks! ♥

Junamatka Tampereelle menikin sitten ihan mukavasti. Juna oli ihmeen täynnä ja istuinkin nelinpaikalla, joka oli jo mun penkkiä lukuunottamatta täynnä - ihmeellistä. Matkan aikana olin mm. Twitterissä ja tää Mikun tweetti ei jäänyt bongaamatta.

The train ride went smoothly. I was surprised so many people came with the same train. During the ride I was on Twitter and I couldn't miss miku's tweet.

Pieni hymy nousi huulille ja mielessä pyöri "Älä huoli, en unohda ja odotan niin pitkään, kun tarve vaatii jne." Nyt kun miettii, An Cafen unohtaminen tuntuu ainakin tällä hetkellä miltei mahdottomalta asialta!

It really put a small smile on my face, while I thought about things like "Don't worry, we're not, or at least I'm not going to forget about you and I'll wait for you as long as I need to." Now that I think about it, it's feels almost impossible to actually An Cafe!

Asemalla bongasin Farnan ja menin siitä juttelemaan hetkeksi. Mun piti kuitenkin aika nopeeta lähtee kohti Ratinaa, koska parapara. Mun kädet oli ollut koko päivän vähän kipeä, jonka vuoksi myös paraparatunti oli tosi jännää. Kipeyden syykin selvisi tunnilla kun Iina tutki kädet nopeesti ja totesi, et olin onnistunut saamaan itselleni rasitusvammat. Tuli siis vähän huidottua ja tanssittua! Se meni onneks parissa päivässä ohi. :D

At the railway station, I spot my friend Farna and talked with her a moment. I had to leave kinda quickly tho, since I had parapara practise. My arms hurt a little, which why parapara felt bit weird. The reason for the hurting. I had some sort of "RSI" so I had danced etc. a little! It went of in a few day, luckily. :D

Kaiken kaikkiaan tää 11.3.2014 oli loistava päivä ja tulee pysymään mun muistoissa! Kiitos ihan jokaiselle, jotka oli mun kanssa tekemässä päivää. En muistanut kysyä nimiä jne. joten en voi millään laittaa kaikkia tänne, mut kiitos kaikki! ♥

All in all, 11th of March 2014 was an amazing day and I'll remember it long! Thank you for everyone, who was there and was part of the day. I really mean it, thank you all! ♥

---

Sopivasti tässä pari päivää sitten tuli myös JaME Suomeen keikkaraportti konsertista ja myös raportti VIP -tilaisuudesta. Myös JaME Suomen videoprojekti (fanit kirjoittivat liitutauluun terveisensä jonossa, otettiin kuva ja nämä kuvat päätyivät videoon) on tullut ja päivittelen sen ja VIP tilaisuudesta kertovan tekstin myös edelliseen postaukseen.

JaME Suomi (JaME Finland) has written a gig and meet&greet posts/reports. I'll link them below, so if you want to read (or just watch pictures), you can check them out. (They are written in Finnish) They also organized a video project, while we were lining. (Fans wrote messages to blackboard, pictures were taken and putted into the video.) I'll put the video under. (I also add the video + VIP report to the earlier post since it was the post, which included these themes)

JaME Suomi VIP - report
JaME Suomi Gig - report